Kennelyskä

Kennelyskästä (trakeobronkiitti) voisi käyttää nimikettä tarttuva yskä, jossa yskimistä aiheuttaa tulehdus  nielussa, kurkunpäässä  ja/tai keuhkoputkissa. Oireet alkavat yleensä akuutisti.

Aiheuttajina on monia eri viruksia ( adenovirukset  CAV-1 ja CAV-2, parainfluenssavirus CPI, coronavirus  sekä herpesvirus) ja bakteeereita. Tartunta tapahtuu yleensä suorassa kontaktissa sairastuneen koiran kanssa tai harvemmin esim. ihmisten käsien, häkkien ja ruokakuppien välityksellä.

Adenovirukset ja parainfluenssavirus voivat vaurioittaa hengitysteiden epiteeliä ja siten edesauttaa erilaisten bakteerien ja mykoplasmojen aiheuttamia sekundäärisiä infektioita.

Tavallisin bakteeri on Bordetella bronchiseptica, joka voi myös yksinään aiheuttaa hengitystietulehduksia. Muita bakteereita voivat olla streptokokit, pasteurellat , Pseudomonas ja kolibakteerit.

Itämisaika on yleensä 5-14 päivää. Oireet vaihtelevat hengitystievaurioiden vakavuuden mukaan.

Lievimmässä muodossa  oireena on erilaista yskimistä (kuivaa, kosteaa ja hakkaavaa) sekä sitä seuraavaa kakomista ja yökkäämistä, jossa ylös nousee jonkin verran limaa.

Innostuminen, liikunta sekä nielun ja keuhkoputken koskettaminen aiheuttaa yskänkohtauksia. Muuten koira voi vaikuttaa olevan normaali ja ruokahalu on tallella.

Vakavammassa muodossa  ilmenee kuumetta, ruokahaluttomuutta, väsymystä , sierain vuotoa ja rasituksen sieto laskee selvästi. Yskä muuttuu kosteammaksi ja yskiminen tuo  enemmän limaa ulos.

Diagnoosi tehdään yleensä pelkkien oireiden perusteella. Vakavimmissa tapauksissa voivat veren tulehdussolut olla kohollaan ja keuhkoröntgenissä nähtävissä tulehdusmuutoksia. Lievemmissä tapauksissa ei näissä ole muutoksia.

Yleensä sairaus ei vaadi hoitoa vaan yskä loppuu 5-10 päivän sisällä, mutta voi joskus jatkua 2-3 viikkoa. Sairastunut koira on syytä pitää levossa.

Yskänärsytystä poistavaa lääkitystä käytetään tarvittaessa. Tehokkaimmat lääkkeet vaativat reseptin ja ovat yleensä keskushermostoon vaikuttavia. Voi myös kokeilla apteekista saatavaa dekstrometorfaania , esim. Resilar 0,5-2  mg/kg  2 kertaa päivässä eli 1,5 - 3 ml / 5kg koira. Maksimi vuorokausiannos isollakin koiralla 30 ml. Sen teho koiran yskimisen vähentämisessä on todennäköisesti vähäistä. 

Yskää ei saa toisaalta liikaakaan estää, koska se poistaa limaa ja bakteereita hengitysteistä.

Joskus paksun liman ohentamiseen käytetään  bromheksiiniä (Bisolvon tabl. 8 mg), annoksella 1,5-2,5 mg/kg kahdesti päivässä eli n. 1 tabl. /5 kg koira viiden päivän kuurina (maksimiannos isolla koiralla 3-4 tabl.kahdesti pv:ssä). Sen limaa ohentava vaikutus on parhaimmillaan vasta 3pv:n kuluttua lääkkeen annostelun alkamisesta eikä  limaa ohentavien lääkkeiden hyödystä kennelyskässä ole näyttöä.Voi aiheuttaa väsymystä, pahoinvointia tai ruokahaluttomuutta. 
Kaikilla lääkkeillä voi olla myös sivuvaikutuksia ja jos koiralla on muita lääkkeitä, kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ennen lääkkeiden  käyttöä.

Tukihoitona voidaan käyttää höyrytystä esim. häkin  viereen asetettava höyryävä vesi ja lakana päälle tai saunaa, jossa on alhainen lämpö tai kostean lämmintä kylpyhuonetta, n. 10-15 min. pari kertaa päivässä.

Jos kurkku on kovin kipeä, kannattanee koiralle antaa tulehduskipulääkettä, Rimadyl, Metacam, jne. Koirille tarkoitetut ovat reseptilääkkeitä. Ihmisille tarkoitetuista valmisteista voi kokeilla ketoprofeenia 0,25-1 mg/kg kerran vrk:ssa. Niitä ei suositella omatoimisesti käytettäväksi yli 3 pv. Voivat aiheuttaa mahan ärsytystä ja oksentelua, kuten muutkin tulehduskipulääkkeet.

Riittävästä veden saannista on huolehdittava. Jos juominen aiheuttaa yskänkohtauksen voi koira jättää kokonaan juomatta. Silloin on hyvä juottaa koiralle vaikka ruiskulla 10-20 ml vettä useita kertoja päivässä. Veden juonti ohentaa myös limaa.

Vakavimmissa tapauksissa, kun koiran yleiskunto heikkenee tai tulee kuumetta ja epäillään lisäoireiden johtuvan bakteeritulehduksesta,voidaan joutua käyttämään antibiootteja. Viruksiinhan antibiootit eivät tehoa.

Jos kyseessä on pentu (< 6kk), vanha koira tai koira, jolla on joku perussairaus (sydämen vajaatoiminta, krooninen bronkiitti), kannattanee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin nopeammin mahdollisen lääkityksen saamiseksi. Myös keuhkoputkia  laajentava lääkitys on joskus tarpeen.

Sairastuneet koirat  on syytä pitää erossa muista koirista parin viikon ajan parantumisen  jälkeen. Bordetella bakteeria voi erittyä huomattavasti pidempäänkin. 

Kloorheksidiinia, hypokloriittia tai Virkon-S jauhetta voidaan käyttää ympäristön ja tavaroiden desinfiointiin tarvittaessa esim. kenneltiloissa, trimmaamoissa, koirahoitoloissa.

Rokotuksella voidaan yrittää ehkäistä tai lieventää kennelyskän oireita. Suomessa nelosrokotteessa ( Nobivac DHPPi tai Duramune DAPPi) on mukana parainfluenssavirus ja adenovirus   CAV-2. 
Bordetella bronchiseptica bakteeri  katsotaan tärkeimmäksi tekijäksi kennelyskässä. 
Bordetella bronchiseptica yhdistettynä parainfluenssavirukseen on Nobivac KC nenärokotteessa. Rokotteen pitäisi estää myös osa tartunnoista. Sen teho on n. 6-12 kk. Se kannattaa ottaa ennen suurentunutta tartunta riskiä esim.koirahoitolaan vientiä , isoa sisänäyttelyä  tai jos koira asuu suuremmassa kennelissä.  
Erillisenä rokotteena on saatavilla parainfluenssaa vastaan Nobivac Pi/Duramune Pi. Se ei estä tartuntaa, mutta voi lieventää tai lyhentää oireita.

Nahan alle laitettavalla parainfluenssarokotteella  on harvoin sivuvaikutuksia, mutta nenään laitettavan rokotteen jälkeen voi  ilmetä  yskää ja /tai sierainvuotoa 2-5 pv:n ajan, joskus pidempäänkin ja harvinaisissa tapauksissa voidaan tarvita antibioottihoitoa. Koira voi myös tartuttaa muita koiria muutamia päiviä, joten rokote kannattaa ottaa 1-2 viikkoa ennen esim. hoitolaan vientiä. Varsinaista sairautta ei rokotteen pitäisi  aiheutaa muille koirille, vain lieviä nuhatyyppisiä oireita.  Ihmiset joilla on voimakkaasti heikentynyt immuunipuolustus (esim. sairauden tai lääkityksen takia), ei pitäisi olla kontaktissa koiran kanssa 6 viikkoon.