Koirien Penikkatauti

Penikkatauti on yksi vanhimpia koiran infektiotauteja. Se on tunnettu jo ainakin 250 vuotta. Vasta vuonna 1905 osoitettiin, että sen aiheuttaja on virus (CDV eli Canine Distemper Virus). Penikkataudin aiheuttaja kuulu morbilliviruksiin, joihin ihmisen tuhkarokkoviruskin kuuluu.

Suomessa oli laaja penikkautiepidemia vuosina 1994-1995, jolloin tuhansia koiria sairastui. Penikkataudin oireet ovat monimuotoisia. Sairastuneilla koirilla todetaan hengitystie-, ruoansulatauskanava- ja hermosto-oireita. Ensimmäinen oire on kuume, joka yleensä menee ohi omistajan huomaamatta. Rokottamattomissa koirapopulaatioissa virustartunnan aiheuttama kuolleisuus voi nousta jopa 80 %:iin.

Parantavaa hoitoa penikkataudille ei ole kehitetty. Taudin vastustaminen perustuu koirien rokottamiseen. Nykyaikaiset penikkatautirokotteet ovat tehokkaimpia eläimille kehitettyjä rokotteita.

Koiran penikkatautivirus (canine distemper virus, CDV) kuuluu Morbillivirus-sukuunParamyxoviridae-heimossa. Tämä virussuvun tyyppivirus on ihmisen tuhkarokkovirus. Muita tunnettuja suvun viruksia ovat esim. karjaruttovirus (RPV) ja delfiinien morbillivirus (DMV).

Koiran penikkatautiviruksella on laaja isäntälajikirjo ja viitteitä virustartunnasta on todettu useiden eri nisäkäsheimojen (koiraeläimet, näätäeläimet, puolikarhut, karhut ja sivettieläimet) edustajilla.

Penikkataudin hävittäminen kokonaan koiria rokottamalla ei siten valitettavasti ole mahdollista, koska luonnonvaraiset eläimet muodostavat jatkuvan tartuntalähteen yhdessä rokottamattomien koirien kanssa.

Tartunta

Penikkatautivirusta on runsaasti sairaan koiran hengitystie-eritteissä ja se leviää aerosoli- tai pisaratartuntana. Virusta on myös koiran muissa eritteissä, kuten virtsassa. Suora tai epäsuora kontakti äskettäin tartunnan saaneen (oireeton tai sairas) koiran (tai sen eritteiden) ja tartunnalle alttiin koiran (yleensä rokottamaton koira) välillä levittää tautia koirapopulaatiossa.

Virus tunkeutuu elimistöön sierainten tai suun kautta ja alkaa nopeasti lisääntyä immuunijärjestelmän soluissa ja heikentää elimistön puolustusta. Itämisaika on yleensä 1-4 viikkoa.

Rokotus

Rokotetulta nartulta saatujen maternaalisten vasta-aineiden suojavaikutuksen heikentyessä pentu tulee rokottaa penikkatautia vastaan. Koska maternaaliset vasta-aineet saattavat häiritä rokottamisen vaikutusta nuorella pennulla, perusrokotuksiin kuuluu aina vähintään kaksi rokotuskertaa, jolla pyritään varmistamaan se, että pennun oma puolustusjärjestelmä aktivoituu muodostamalla itse vasta-aineita. Ensimmäinen rokotus annetaan yleensä 12 viikon iässä ja toinen rokotus 16 viikon iässä.

Penikkataudin hävittäminen kokonaan rokottamalla ei valitettavasti ole mahdollista, koska monet luonnonvaraiset lihansyöjät ovat herkkiä virustartunnalle ja muodostavat siten jatkuvan virustartunnan lähteen yhdessä rokottamattomien koirien kanssa.