Koiran parvovirusinfektio

Koiran parvovirusinfektio eli kansankielellä koiran parvo ilmaantui näennäisesti kuin tyhjästä 1970-luvun lopussa. Voimakasta ripulia aiheuttava virustartunta levisi nopeasti ympäri maailmaa. Viruksen (CPV-2 eli canine parvovirus 2) alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta on todennäköistä, että se on kehittynyt kissan parvoviruksesta, joka on kissaruton aiheuttaja. On mahdollista, että tähän vaadittavat geneettiset muutokset ovat tapahtuneet siten, että virus on ensin sopeutunut kissaeläimistä muihin lihansyöjiin, kuten minkkeihin ja kettuihin ja niistä edelleen koiriin. Jotta tämä on ollut mahdollista, on viruksen perimässä täytynyt tapahtua sopivia mutaatioita matkan varrella.

Ensimmäiset tautitapaukset koirissa ja koirien villeissä sukulaisissa todettiin 1978. Ensimmäinen tunnettu positiivinen verinäyte otettiin 1976. Viruksen evoluutiota selvittävät tutkimukset ovat osoittaneet, että virus on sopeutunut koiraeläimiin ainakin 10 vuotta tätä aiemmin. Suomessa koiran ensimmäinen parvovirusdiagnoosi tehtiin vuonna 1980.

Parvovirukset ovat erittäin kestäviä DNA-viruksia. Ne ovat kooltaan pienimpiä ja rakenteeltaan yksinkertaisimpia viruksia. Niitä tunnetaan koiran lisäksi myös ihmisellä ja muilla eläinlajeilla. Useimmat parvovirukset ovat lajispesifisiä ja infektoivat elimiä, joissa on nopeasti jakautuvia soluja, kuten suolisto, luuydin ja imukudos.

Ihmisen parvovirus B19 löydettiin sattumalta vuonna 1974. B19-virus aiheuttaa lukuisia sairauksia, joista yleisin on parvorokko.

Suomessa merkittävimmät eläinten parvovirusten aiheuttamat taudit ovat koiran parvoripulin ohella kissarutto ja sioilla parvoviruksen aiheuttamat lisääntymishäiriöt. Näitä molempia tauteja vastaan on käytössä tehokkaat rokotteet.

Koiranpentu saa emoltaan vasta-aineita suojaamaan sitä elämän alkutaipaleella. Nämä maternaaliset vasta-aineet siirtyvät istukan läpi emon verenkierrosta ja myöhemmin maidon välityksellä. Jotta pentujen saama vasta-ainemäärä olisi mahdollisimman suuri, tulisi narttu rokottaa säännöllisesti ennen astutusta. Koiranpennut saavat noin 10 % maternaalisista vasta-aineista (IgG) istukan läpi ja loput noin 90 % maidon välityksellä. Maternaaliset vasta-aineet imeytyvät imevän pennun suolistosta. Vasta-aineiden maksimitaso saavutetaan yleensä 12-24 tunnin kuluessa syntymästä. Vasta-ainetaso saman pentueen eri pentujen välillä voi vaihdella, koska vahvemmat pennut saavat yleensä enemmän ternimaitoa.

Emolta saatujen vasta-aineiden antama suoja on väliaikainen. Vasta-aineiden taso laskee pennun iän karttuessa normaalin proteiiniaineenvaihdunnan seurauksena.

Tartunta

Parvovirus tarttuu kosketustartuntana koirasta toiseen. Ulosteiden saastuttaman materiaalin välityksellä tapahtuva tartunta on merkittävässä asemassa. Parvoviruksen aiheuttamaa suolistotulehdusta todetaan kaikenrotuisilla ja -ikäisillä koirilla, mutta pennut kuuden viikon iästä puolen vuoden ikään ovat herkimpiä saamaan tartunnan. Tietyt rodut, kuten dobermannit ja rottweilerit, ovat tutkimusten mukaan muita herkempiä parvovirustartunnalle.

Koiran parvovirus eli CPV-2 tunkeutuu elimistön nopeasti lisääntyviin soluihin. Se alistaa solut kopiomaan lisää viruksia, jolloin solut lopuksi tuhoutuvat. Kohteena ovat nopeasti jakautuvat solut, kuten luuytimessä olevat immuunijärjestelmän solut sekä suoliston pintasolukko. Suolen epiteelituho aiheuttaa tulehdusreaktion, jonka oireina todetaan ripulia ja oksentelua sekä verenvuotoa.

Parvorokotus

Rokotetulta emolta saatujen maternaalisten vasta-aineiden suojavaikutuksen heikentyessä pentu tulee rokottaa parvovirusta vastaan. Koska maternaaliset vasta-aineet saattavat häiritä rokottamisen vaikutusta nuorella pennulla, perusrokotuksiin kuuluu aina vähintään kaksi rokotuskertaa, jolla pyritään varmistamaan se, että pennun oma puolustusjärjestelmä aktivoituu muodostamalla itse vasta-aineita.

Pennun sosiaalistumisen kannalta varhaisnuoruudessa on tärkeää saada koirakontakteja. Koska tähän liittyy parvovirustartunnan riski ja koska virus on erittäin kestävä virus myös ympäristössä, on tärkeää suojata nuoret koirat rokottamalla. Moderneilla rokotteilla pentujen suojaaminen on mahdollista aloittaa jo ennen luovutusikää.