Koiran hammasmuutoksista

 

Puuttuvat hampaat: 

Se on luonnollisesti vika, koska ne eivät ole paikallaan suorittamassa tehtäväänsä. Puuttuvien hampaiden määrä ja paikka vaikuttavat puolestaan siihen, kuinka suureksi vika luokitellaan. Yleisimmin koirilta puuttuu premolaari- eli välihampaita. Myös poskihampaita ja etuhampaita jää silloin tällöin kehittymättä. Premolaarihampaiden vajauksista vähiten hampaiston toimintaan vaikuttaa pienimmän premolaarin (P1) puuttuminen ja suurimmin toimintaa vaikeuttaa viimeisen premolaarihampaan P4 (raateluhammas) puuttuminen. Jos koiralta puolestaan puuttuu useita premolaarihampaita, purennan käytännöllisyys laskee kaiken aikaa. Esimerkiksi luiden pureskelu vaikeutuu huomattavasti, mikäli koira ei pysty käyttämään hampaitaan luun murskaamiseen, ien ei luonnollisesti pysty korvaamaan hampaat terävää ja kovaa pintaa sekä murskaavaa. pienelle pinnalle keskittyvää voimaa.

Pitkäkalloisen koiran normaalipurenta on suomeksi nimeltään LEIKKAAVA PURENTA EIKÄ SAKSIPURENTA!  Tämä termi menee monesti sekaisin, koska englanniksi leikkaavasta purennasta käytetään termiä ”scissors bite”.

 

Hammasmuutosten periytyminen:

Hammasvikojen periytymismekanismit eivät ole täysin selvillä, mutta joissakin roduissa hammasviat periytyvät selkeämmin kuin toisissa. Tämä johtunee siitä, että rotujen jalostuksessa on aikojen kuluessa valittu tietyn tyyppisiä koiria, kallon ja leukojen muotoja, jotta on saatu luotua halutun näköisiä koiria. Osaan koiraroduista on todennäköisesti päässyt rikastumaan enemmän hammasmuutoksiin vaikuttavia geenejä, kuin toisiin ja näillä roduilla hammaspuutokset periytyvät yksinkertaisemmin kuin koirilla keskimäärin. Tämä ei tarkoita sitä, että hammaspuutokset eivät olisi perinnöllisiä kaikilla roduilla vaan sitä, että osalla roduista hammasmuutosgeenit eivät VIELÄ ole päässet valta-asemaan koiran hampaisiin vaikuttavassa geenirykelmässä.  Jos jalostukseen käytetään harkitsemattomasti hammasmuutoksia omaavia koiria vikageenit alkavat yleistyä rodussa ja pian hammasmuutoksista tulee arkipäivää.  Tällä hetkellä hammasmuutosten katsotaan olevan polygeneettisesti periytyviä, eli niiden periytymiseen vaikuttaa suuri määrä geenejä, jotka todennäköisesti vaikuttavat toistensa toimintaan ja näin ollen tekevät periytymisestä erittäin vaikeaselkoisen.

Paritetaan kaksi koiraa, joilla molemmilla on normaalin näköinen hampaisto, mutta ne kantavat perimässään hammasmuutoksiin vaikuttavia geenimuotoja. Tällaiseen pentueeseen syntyy luonnollisesti pentuja joilla on hammasmuutoksia/hammaspuutoksia, syntyy myös pentuja, joilla on normaali hampaisto, mutta ne kantavat perimässään muutoksiin altistavia vikageenejä, pentueeseen syntyy myös pentuja, joilla ei ole lainkaan vanhemmilta perittyjä vikageenejä (n.1/3%).

 

Hammaspuutosten syyt, kehitykselliset tai hankitut :

Geneettiset häiriöt, eli muutokset geeneissä voivat olla perinnöllisiä tai aiheutua kehityksen aikaisen mutaation tai sairauden aiheuttamasta häiriöstä kyseisessä yksilössä. Myös kovien hammaskudosten erilaistumisessa, tai traumaattisten, kemiallisten tai mikrobiologisten tekijöiden vaikutuksesta voi aiheutua muutoksia hampaiden määrään, kokoon, muotoon tai rakenteeseen jo sikiökaudella.

Lajina koira kärsii luultavasti useammista perinnöllisistä hammasmuutoksista kuin mikään muu eläin, johtuen suuresta vaihtelusta niin koossa kuin muodoissakin intensiivisen ja joskus umpimähkäisen sisäsiitoksen vuoksi. Hammaspuutokset ovat yleisiä erityisesti puhdasrotuisilla ja linjasiitetyillä koirilla, koska geneettinen virhe on päässyt korostumaan.Hammaspuutosten periytyvyyttä ei vielä ole selvitetty, tutkimusten mukaan tulokset eivät millään muotoa indikoi yksinkertaisten periytymismallien olemassaoloa, joskin mutaatioiden ajatellaan olevan luultavia aiheuttaja. Periytyvyyden on ehdotettu olevan niin monogeenistä kuin toisaalta myös polygeenistä, lisäksi kehityksen luonne ja ympäristötekijät vaikuttavat, ja periytymistapa riippuu siitä millainen mutaatio on ja missä geenissä se sijaitsee. Koirilla kuitenkin irtoamattomat maitohampaat johtavat yleisemmin puhkeavan hampaan epänormaaliin asentoon kuin puhkeamattomuuteen.  Myös kystat tai kasvaimet voivat estää hampaan puhkeamista.Muita syitä ovat infektio, trauma, leuan tai hampaiden muut anomaliat. Jos puhkeamaton hammas todetaan, tulee sen vakavuus arvioida, ja sen perusteella päättää riittääkö ikenen avaaminen hampaan puhkeamisen auttamiseksi, pitääkö hammas poistaa, vai jäädäänkö tilannetta seuraamaan säännöllisin röntgenkuvin.

 

Muita hammassairauksia:

 

-Ientulehdukset:

Löydät täältä infoa.

-Kiillevauriot:

Hampaan kiillepinnan rakenteiden poikkeavuuksia ovat esim. kiillevauriot, joka voi johtua esim. maitohampaan aiheuttamasta vauriosta, mutta jo kiillevauriota on useammassa hampaassa se voi olla seuraus infektiosairaudesta ja perinnöllisistä syistä. Jos kiillevauriota on useassa maitohampaassa, näin ollen kiillevauriota tulee myös pysyviin hampaisiin. Kiillevaurioinen hammas on hauras, joka ei kestä (kovien) luiden puremista, sekä se vaikuttaa monenlaiseen harrastamiseen.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/1975/437/tietopaketti.pdf?sequence=4