Purenta ja hampaat

Hampaisto on tärkeä osa koiraeläimen selviytymisstrategiaa luonnossa. Eläin, jonka hampaisto ei toimi normaalisti, karsiutuu nopeasti pois jatkamasta sukuaan. Hampaat toimivat apuvälineinä koiran ruuan hankinnassa, pilkkomisessa, repimisessä ja hienontamisessa. Hampaat toimivat myös koiran aseina puolustauduttaessa ja hyökätessä.

Koiran kasvatuksessa ja jalostuksessa hammasvikainen yksilö ei karsiudu pois luonnon valinnan kautta, sillä omistaja tarjoaa koiralle tarvittaessa jopa puuroa ja suojaa sitä ulkopuolisten hyökkäyksiltä. Tänä päivänä onkin olemassa rotuja, joilla ei käytännöllisesti katsoen ole enää hampaita suussaan, esimerkiksi erilaiset karvattomat koirat, joiden turkittomuus ja hampaattomuus ovat geneettisesti toisiinsa linkittyneitä. Hampaattomuutta tavataan yleisesti myös muilla, kuin karvattomilla koirilla ja erilaiset hammaspuutokset ovat perinnöllisiä vikoja koirissa.

Suurimmalla osalla niin sanotuista käyttökoiraroduista pään ja kallon muoto muistuttaa edelleen esi-isien ja villien koiraeläinten kalloa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että luonnollinen koiraeläimen kallo ja pään muoto takaavat parhaan puruvoiman ja toiminnallisen rakenteen mm. hengitystiehyeiden ja silmien osalta. Työ- ja käyttökoiran tulee kyetä käyttämään hampaitaan ja leukojaan esteettä ja hengitys ei saa pysähtyä lyttyyn kuonoon.

 hampaisto.jpg

Hampaiden kehitys:

Maitohampaiden kehittyminen alkaa sikiöaikana, ja ne puhkeavat 3-12 viikon iässä. Ensimmäisinä puhkeavat kulmahampaat, sen jälkeen etuhampaat, ja viimeisinä välihampaat. Poskihampaita ei vielä maitohampaissa ole. Pysyvien hampaiden kruunun muodostuminen maitohampaiden alla alkaa syntymän aikoihin tai hyvin pian sen jälkeen, ja kiilteen mineralisaatio on valmis suunnilleen 11 viikon iässä. Maitohampaiden irtoaminen ja korvaaminen pysyvillä tapahtuu 3-7 kuukauden iässä. Hampaiden vaihtuminen tapahtuu suunnilleen samassa järjestyksessä kuin maitohampaiden puhkeaminen, ensimmäisinä kulma- ja etuhampaat, sitten välihampaat, ja viimeisinä puhkeavat lisäksi poskihampaat. Kun nuoren koiran vastapuhjenneen hampaan pulpa ja apex ovat hyvin laajat ja dentiini vielä ohut, jatkuu dentiinin muodostuminen koiran loppuiän. Sen seurauksena hammasluu paksuuntuu ja vahvistuu, pulpaontelo kapenee ja kärjen aukko supistuu mikroskooppisiksi suonituksen mahdollistaviksi rei'iksi eli muodostuu apikaalinen delta.

Hampaisto:

Kummassakin yläleuan puoliskossa on kolme etuhammasta, yksi kulmahammas, neljä välihammasta (premolaarit) ja kaksi poskihammasta (molaarit). Alaleuassa on vielä näiden lisäksi yksi ylimääräinen poskihammas molemmilla puolilla. Raateluhampaat ovat petoeläimille tyypillinen piirre. Raateluhampaaksi kutsutaan takaapäin laskettuna kolmatta poskihammasta. Kulmahammas poikkeaa muista hampaista ja sen rakenne on kiilamainen ja pitkä.

Tyypillisimmät purentaviat ovat yleensä joko ylä- tai alapurentoja, tasapurentoja tai niin kutsuttuja saksipurentoja. Nämä viat johtuvat yleensä hampaiden ja leukojen koon välisestä ristiriidasta tai ylä- ja alaleuan koon ja muodon poikkeavuuksista. Alapurenta tarkoittaa tilaa, jossa alaleuka on pidempi kuin yläleuka. Tällainen tilanne voi johtua joko siitä, että alaleuka on liian pitkä tai siitä, että yläleuka on liian lyhyt. Joillakin roduilla alapurenta on sallittu ja jopa toivottu ominaisuus. Yläpurennassa puolestaan yläleuka on pidemmällä edessä, kuin alaleuka ja myös yläpurenta on aussiella vakava vika. Ylä- ja alapurennassa hampaat eivät asetu suussa toistensa lomaan siten kuten kuuluu. Lievissä tapauksissa vain etuhampaat asettuvat väärin ja koiran on hyvin hankala kirputtaa itseään, puhdistaa tassujaan tai ”nikertää” etuhampaillaan esim. lihaa luun pinnasta, koska etuhampaat eivät osu yhteen ja näin ollen niillä ei voi tarttua pieniin kohteisiin. Vakavissa ylä- ja alapurentavioissa hampaat voivat asettua siten, että niillä ei voi pureskella lainkaan. Hampaat eivät yksinkertaisesti osu toisiinsa, vaikka koira puree leukansa yhteen. Vakavissa vioissa osa hampaista yleensä vioittaa toisiaan ja hampaat kuluvat epänormaalisti johtaen lopulta tulehduksiin ja hampaiden irtoamiseen. Hampaat voivat virheasennoillaan vahingoittaa myös suun pehmytkudoksia ja aiheuttaa niihin vakavia tulehduksia.

Saksipurenta on poskihampaiden virheellinen saksien tapaan leikkaava purenta, joka on mahdollinen silloin kun ala- ja yläleuan hammaskaaret ovat epäsuhdassa keskenään. Tasapurentaa tavataan yleisesti myös luonnossa elävillä koiraeläimillä, joten se ei mitä ilmeisimmin ole elinkykyä heikentävä ominaisuus koiralla. Vakavasti ylä – ja alapurentaisia koiraeläimiä puolestaan tavataan luonnossa hyvin harvoin, sillä tällaisella kalustolla varustettu eläin on vailla ruokailuvälineitä ja ilman ruokaa elämä käy melko nopeasti ikäväksi. Muita hammasmuutoksia ovat mm. etuhampaissa esiintyvät pituuserot ja hampaiden virheasennot.

tasapurenta.jpg