CP perinnölliset sairaudet/Hereditary diceases of CP

Alkusanat

Tsekinpaimenkoiran terveys on sanoisimmeko "mielenkiintoinen". Rotuhan alettiin elvyttämään muutaman yksilön voimin 1980-luvulla. Tämän päivän Tsekit ovat hyvinkin sisäsiittoisia, siksi terveystilanne on vielä haastava, eritoten jalostuksellisesti. Terveyttä ei ole tutkittu vielä juurikaan rodun kantaan nähden (kotimassaan yli 4000 yksilöä). Tsekeissä ovat tutkineet lonkkia jokusen vuoden, sitten muutamat ovat tutkituttaneet myös kyynäriä, mutta ei läheskään kaikki kasvattajat tänä päivänäkään! Tsekeissä CP kasvattajia on useita kymmeniä, joten pentueitakin tulee aika usein.

Me Suomalaiset olemme siitä kiinnostava jalostuskansa että koirien terveys ja hyvinvointi on TOP-listalla terveyden tutkimisen suhteen! Muissa Pohjoismaissa tutkituttavat lonkat ja kyynärät, kun me Suomalaiset kuvautamme koiramme pääpiirteissään kokonaan. Jotkut tutkituttavat myös silmät, mutta prosentuaalisesti silmistä ei ole juurikaan mitään esiin tullut.

DM, eli Degeneratiivinen Myelopatia on noussut kaiken ylle, ja me Suomalaiset testaamme koiramme. Muissa Pohjoismaissa eivät testaa ja rodun kotimaassaan muutama koira on testattu. DM on hermostosairaus, jossa selkäytimen vaalea-aine rappeutuu. Meidän mielestä tämä on tärkeää saada A/A (=riski sairastua) koirat mahdollisismman vähäiseksi! Alla on kerrottu miten DM perityy ja mikä se on.

Sitten on erilaisia selkäsairauksia ja selän luustovikoja, näistä päälimmäisenä tutkitaan LTV(=välimuotoinen lanne-ristinikama) ja VA(=nikamien epämuotoisuus). LTV on siis lanneosan sairaus, kun taas VA voi olla missä kohtaa tahansa selästä niskaan. LTV muutoksia on aika paljon, myös terveet koirat ovat saaneet LTV jälkeläisiä. LTV on siinä mielessä hankala kun sen peritymistapaa ei vielä tunneta. VA kuvatuissa koirissa ei ole sairaita ilmennyt. LTV esiintyy kaikilla keskikokoisilla ja suurilla roduilla. Spondyloosia ei ole rodulla tavattu, kuvattuja on vähän.

Jalostuksellisesti on hyvin haastava rotu, JOKAINEN YHDISTELMÄ ON RISKI, oli vanhemmat kunka terveitä tahansa! Siksi meidän mielestä pitää ottaa huomioon koiran terveys laajasti, eikä tuijjottaa vain yhteen asiaan. Kovin sairaita koiria ei kuitenkaan tule käyttää jalostukseen! Siksi meillä on PEVISA! Siksikin huomautan kaikille tsekin omistajille että tutkituttakaa koiranne, vaikka olisikin "vain" kotikoira! Kaikki terveystulokset auttavat meitä kasvattajia tulevaisuudessa!

Allergioita ja yliherkkyyksiä olemme kuulleet olevan jonkun verran, kivespuutoksia aika paljonkin! Nämä johtuvat pääasiassa rodun kapeasta kannasta.

Yksittäistapauksina Suomessa on tavattu 1 sydänvika, 1 sokeus, 1-2 epilepsia-tapausta, Ruotsissa 1 kuurous. Rodun kotimaan tilannetta ei tiedetä!

_____________________________________________________________________________

LONKKANIVELDYSPLASIA
(Hip Dysplasia = HD)

Lonkkaniveldysplasia on eniten tutkittu kasvuhäiriö koiralla ja periytyy polygeenisesti eli monen eri geenin kautta. Se on kvantatiivinen ominaisuus eli sairaita on eriasteisia ja lisäksi on ns. rajatapauksia, joissa lonkkanivel ei ole täysin normaali, mutta selvästi epänormaaliksikaan sitä ei voida tulkita. FCI:n kansainvälisen arvosteluasteikon mukaan lonkat arvostellaan asteikolla A-E, jossa A tarkoittaa täysin tervettä niveltä, B on rajatapaus, C lievästi dysplastinen nivel, D keskivaikea ja E vaikea. Lonkkavikaisella koiralla lonkkanivelen nivelmalja on liian matala, jolloin reisiluun pää ei saa riittävästi tukea ja nivelessä esiintyy löysyyttä.

Löysyys on kuitenkin vasta dysplasian esiaste; nivelrakenteen muutokset tekevät lonkkanivelestä dysplasistisen. Lonkkavian kehittymiseen vaikuttaa paitsi perimä, myös monet ympäristötekijät, kuten pennun ja sen emän ruokinta sekä koiran kasvunaikainen liikunta. Kuitenkaan ympäristötekijät eivät yksin saa aikaan lonkkavikaa vaan lonkkavikaiselta koiralta löytyy sille altistavia geenejä; perimän vaikutuksen populaatiossa (ei yksittäisen koiran osalta) on arvioitu olevan n. 20-60 prosenttia. Koiria jalostaessa koiran oma lonkkatulos ei kerro kaikkea, vaan merkitystä on myös varsinkin lähisuvun lonkkatuloksilla. D- ja E-lonkkaisia ei suositella jalostukseen lainkaan. C-lonkkaisen käyttöä tulisi harkita tarkkaan eli nartun tulisi muuten olla erittäin korkeatasoinen.

Tekstin lähde: Terve ja sairas koira (Saki Paatsama)

Mahdollisia syitä lonkkavikaan

On ymmärrettävä tosiasia, ettei lonkkavika ole vain yksi häiriö, vaan useita eri geenien ohjailemia tapahtumia, jotka yhdessä vaikuttavat degeneroivasti lonkkaniveliin. Lonkkanivelen kasvuhäiriö on osoitus luuston kehityksestä, joka ei aiheuta häiriötä ainoastaan lonkkanivelessä, vaan näille kasvuhäiriöille ovat alttiina myös kyynärnivelet, olkanivelet sekä lisäksi selkänikamien nivelet. Huolimatta edellä olevista monivaikutteisista kasvuhäiriöistä, lonkkanivelen kasvuhäiriö on yleisin niveltä heikentävä ja usein kivuliaskin vika. Tunnollisten koirankasvattajien ja eläinlääkäreiden yhteiset ponnistelut kasvuhäiriön vähentämiseksi ovat osoittautuneet tulokselliseksi. Vaikka onkin monia asioita, joita emme vielä tiedä, tiedämme lonkkanivelen kasvuhäiriöiden olevan perinnöllinen vika. Kuitenkin uusi tutkimustyö on tuonut ravintoasiat päivänvaloon. Mm. kunnioitettu suomalainen luustoasioiden erikoistutkija Prof. Saki Paatsama on muuttanut käsitystään ruokinnan merkityksestä, sillä tutkimuksen tuloksena on todettu lonkkavian perinnöllisyysvaikutusten olevan keskimääräisesti vain 25%. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella syntyvällä pennulla on 25%:in mahdollisuus sairastua lonkkavikaan, eikä suinkaan sitä, että joka 4:s pentu olisi automaattisesti lonkkavikainen. Miksi on täysin terveitä pentueita ja toisaalta 80-90%:sesti sairaita pentueita, tätä ei täysin tiedetä, mutta ravinnon vaikutukset ovat huomattavat. Perinnöllisyys on suurin syy lonkkavikaan! Ilman lonkkavikaa sisältävien geenien siirtymää ei lonkkavikaa ole. Lonkkavika ei ole jotain, mitä koira noin vaan saa, sillä joko nämä lonkkavikageenit on tai ei ole!

Kysymys kuuluukin:

Mitä voimme tehdä tämän vian hoitamiseksi ja vaikutusten vähentämiseksi? Tutkimuksissa on osoitettu ravinnolla olevan tärkeä vaikutus eläimen kehitykseen. Niillä pennuilla, joita oli ruokittu alhaisemman valkuaisainepitoisuuden omaavalla ravinnolla tärkeimmän kasvuvaiheen aikana, todettiin olevan paremmat ja vahvemmat lonkat kuin niillä, joita ruokittiin erittäin korkean tai erittäin matalan valkuaispitoisuuden sisältävällä ravinnolla. Vaikka nämä tutkimustulokset selvästi osoittavat ruokinnasta johtuvat erot, eivät tutkijat pystyneet selvittämään, mikä oli syynä ravinnon vaikutukseen.Yhtenä ehdotuksena oli, että ravinto vaikuttaa jollain tavalla PH-arvoon tai nivelvoiteen happamuuteen. Tämän edellytettiin vaikuttavan nivelvoiteen paksuuteen, joka taas riippuu liuenneiden osien määrästä, mikä on mittana nivelpaineelle. Aikaisemmissa tutkimuksissa nivelvoiteen korkeampi paksuus liitettiin suurempaan nivelvoiteen määrään ja tämän todettiin teoriassa luovan kehittyneemmät nivelet. Tutkimuksissa kuitenkin todettiin tämä teoria vääräksi, nivelvoiteen määrä ei vaikuttanut nivelruston kehittymiseen. Ongelmana näissä tutkimuksissa on aika. Tutkijat joutuvat seuraamaan monia sukupolvia etsiessään vastauksia. Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet kiistattoman ja loppujen lopuksi yksinkertaisen syyn niihin lonkkien ja luiden kasvuhäiriöihin, jotka eivät ole perinnöllisiä.

Nivelvoide

Nivelvoide on ravinnonlähde nivelrustolle. Nivelvoide saa ravintonsa aineenvaihdunnan kautta eli käytännössä koiran hyödyntämästä ravinnosta. Mitä parempilaatuista ravinto on, sitä kehittyneempää on nivelvoide. Nivelvoide on kuitumaisen kapselin sisällä. Nivelkapseli muodostuu sisemmästä osasta eli nivelkalvosta ja uloimpana osana on kuitumainen pinta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurin osa lonkkavioista sekä niistä johtuvat degeneroituvien nivelsairauksien patologiset muutokset johtuvat monista biokemiallisista muutoksista nivelvoiteessa. Tämä on se alue, jossa lonkkavika kehittyy. Syytä tähän ei vielä tiedetä. Ravinto on osoittautunut yhdeksi erittäin vakavasti otettavaksi alueeksi ja tutkimukset ovat antaneet osviittaa oikean aineenvaihdunnallisen tasapainon löytymiseksi. Valitsemalla mahdollisimman monipuolisen ja toimivan ravintopohjan, varsinkinkin kantavalle nartulle sekä kehittyvälle ja kasvavalle pennulle, voidaan aineenvaihdunnallisesti vähentää lonkkavian syvyyttä ja kehitystä. Kasvavalla pennulla 3-18 kk:n ikä on se aika, jota tulee nimenomaan valvoa. Mitä suurempi rotu on kyseessä, sitä pidempään. On myös tärkeää muistaa mineraalien ja vitamiinien osuus ravinnossa. Vitamiinit ja mineraalit yhdessä valkuaisaineiden ja rasvan kanssa vaikuttavat entsyymien syntyyn ja toimintaan. Entsyymit pyörittävät aineenvaihduntaa. On yhdentekevää mitä ravintoa koira syö, jos mineraalit ja vitamiinit eivät ole tasapainossa. On helppoa kuvitella mitä pelkästään vitamiinien ja mineraalien epätasapaino voi saada aikaan kantavassa emässä tai kasvavissa pennuissa. Epätasapaino estää kehon normaalin toiminnan. Varsinkin kalkin ja D-vitmiinin liika-annostus on vaarallista. Fosfori vaikuttaa kalkin imeytymiseen ja toisin päin.

Miten kasvattaja voi antamallaan ravinnolla vaikuttaa lonkka- ja nivelkasvuhäiriöiden syntyyn?

Valmisravinnoissa on suuria eroja. Nämä erot näkyvät koirassa. Kasvavassa pennussa nämä erot saattavat kulminoitua vakaviin kasvuvikoihin ja sairauksiin. Monipuolinen ja laajan raaka-ainepohjan omaava tuote antaa kasvavalle pennulle sen pohjan, jolle kehitys perustuu. Jos ravintoaineista ei löydy kaikkia tarvittavia rakennusaineita, ei pennun keho voi kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla. Koiran elimistö kehittyy sen mukaan, mitä ravintoaineita se saa. Ongelmia kohdatessa vedotaan perinnöllisyyteen. Tämä on helppo ja yksiselitteinen tapa syyllisen löytämiseksi. On kuitenkin lähdettävä tosiasioista liikkeelle. Ravinnon vaikutukset ovat suuret.

Oikea ravinto, josta saadaan oikeat rakennusaineet, on perusta koiran kehitykselle

Pennun kasvunopeus on päätähuimaava. Ensimmäisten kuukausien kasvu asettaa korkeammat vaatimukset ravinnon laadulle. Pennun kasvaessa tarve vähenee ja muuttuu. Suurilla roduilla ongelmana on liian nopea kasvu. Nopeaa kasvua tulee tukea ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana. Tämän jälkeen on valvottava, ettei koira saa liikaa ravinteita. Suosituksena on korkea valkuaisaine- ja rasvapitoisuus ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana ja matalampi valkuaisaine- ja rasvapitoisuus seuraavan 3-12 kuukauden aikana. Mitä korkeampi ravinteiden imeytyminen, sitä korkealaatuisempi ravinto. Pennun elimistöä on turha rasittaa huonolaatuisella ravinnolla. On syytä muistaa, että korkealaatuisen ravinnon korkeat vitamiini- ja mineraalipitoisuudet vaikuttavat positiivisesti myös pennun elimistön vastustuskyvyn tasoon. Pentu, joka on saanut sikiövaiheesta alkaen korkealaatuista ravintoa, ei kärsi iho- eikä turkkiongelmista. Myöskään allergiat eivät pääse kehittymään elimistön korkean vastustuskyvyn vuoksi. On selvää, että ravinto, joka sisältää esimerkiksi kanaa, maissia ja riisiä, on laadultaan heikompaa kuin ravinto, jossa on näiden lisäksi porsasta, kalaa ja lisäravinteita sekä korkeat vitamiini- ja mineraalipitoisuudet.

- Jokainen koira on yksilö, sama ruokintakaava ei sovi käytettäväksi kaikille koirille
- Jos etujalat kääntyvät ulospäin, ravinnon valkuaisainepitoisuutta on vähennettävä
- Jos etujalat kääntyvät sisäänpäin, ravinnon valkuaisainepitoisuutta on lisättävä
- Jos nivelet ovat ns. löysät ja koira on tanakka, ravinnon valkuaisainepitoisuutta on vähennettävä
- Kasvava pentu kannattaa pitää hieman hoikkana, näin vähennetään nivelten rasitusta kasvuaikana

(C) Tiedot on koottu Shetland Oy:n tiedotteesta lonkkavikaisuudesta, kirjoittanut Saki Paatsama

 

FCI:n lonkkanivelen arvosteluasteikko - FCI HD gradering - FCI HD classification

A

Ei muutoksia. Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset .

Lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna piirtyy terävänä ja on lievästi

pyöristynyt. Nivelrako on tiivis ja tasainen. Norbergin asteikko

vetoasennossa noin 105° (suosituksena). 

B

Lähes normaali/rajatapaus. Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat vähän

epäyhdenmukaiset, Norbergin asteikko vetoasennossa lähellä 105° tai

reisiluun pään keskus on mediaalisesti lonkkamaljakon dorsaalireunaan

nähden ja reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset. 

C

Lievä. Reisiluun pää ja lonkkamalja eivät ole yhdenmukaiset, Norbergin

asteikko on noin 100° ja/tai lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna on

vähän mataloitunut. Epätasaisuutta tai korkeintaan lieviä nivelrikko -

muutoksia lonkkamaljan kraniaalikaudaali- tai dorsaalireunassa tai

reisiluun päässä tai kaulassa. 

D

Kohtalainen. Selvää epätasaisuutta reisiluun päässä ja

lonkkamaljakossa, subluksaatio. Norbergin asteikko on suurempi kuin 90°

(vain suosituksena). Lonkkamaljakon kranilateraalireuna tasaantunut ja /tai

nivelrikon merkkejä. 

E

Vaikea. Selvästi dysplaattinen lonkkanivel. Esim. luksaatio tai selvä

subluksaatio, Norbergin asteikko alle 90°, selvä lonkkamaljakon

kraniaalireunan tasaantuminen, reisiluun pään epämuotoisuus

(sienimäinen, tasaantunut) tai muut nivelrikkomuutokset.

 

-      Tätä asteikkoa noudatetaan koiran 6 vuoden ikään saakka. Tämän

jälkeen arvostelussa on otettava huomioon koiran ikä ja erityisesti

sekundäärinivelrikko.

 

____________________________________________________________________________

KYYNÄRNIVELDYSPLASIA

(elbow dysplasia = ED)

Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja.

Kyynärnivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, jotka ajoittuvat pitkien rustoisten putkiluiden luutumisjaksoon.

Kyynärniveldysplasia voidaan jakaa useaan eri muotoon. Näitä ovat:

• varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen

• olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi

• kiinnittymättömän kyynärpään uloke  (processus anconaeus)

Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkränä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi.

Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4-7kk iässä.

Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkaintalevon jälkeen. Ontuminen voi olla ajoittaista tai jatkuvaa.

Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat sekundaarisestä nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös.

Kyynärnivelen nivelrikko invalisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko koska koirien painosta noin 60% on etuosalla.

Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä.

Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriöiden synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä.

Optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöillä, joilla on siihen perinnöllinen taipumus.

 

Kyynärnivelen arvosteluasteikko - bedömningsskala för armbågsled - classification of elbow examination

0

Ei muutoksia. Normaalit kyynärnivelet.

Inga förändringar. Normala armbågsleder.

No changes. Normal elbows.

 

1

Lievät muutokset. Yleensä pienet artroosimuutokset ensiksi

sulkijalisäkkeen yläpinnassa (2 mm vahvuuteen saakka).

Lindriga förändringar. Små degenerativa ledförändringar (arthros) ses

först som små pålagringar på processus anconeus (storleksgrad upp till 2

mm).

Mild changes. Minimal osteophyte formation (less than 2 mm in any direction).

 

2

Kohtalaiset muutokset. Ed. mainittuja muutoksia 5 mm saakka ja/tai

muutoksia värttinäluun nivelosassa, koronoidi lisäkkeessä ja/tai lievää

epämuodostusta.

Måttliga förändringar. Pålagringar på proc. anconeus 2-5 mm och/eller

förändrin gar i radius och ulnas proximala ledyta, proc. coronoidaeus

medialis och/eller lindrig deformitet av leden.

Moderate changes. Moderate osteophyte formation (2-5 mm)

 

3

Voimakkaat muutokset. Edellistä ylittävät rappeutumismuutokset; voimakas

nivelten epämuodostus.

Stora förändringar. Svårare degenerativa förändringar än i grad 2; stark

deformation av leden.

Severe changes. Severe osteophyte formation (more than 5 mm). 

_____________________________________________________________________________

Välimuotoinen lanne-ristinikama muutokset ( = L T V )

_____________________________________________________________________________

Degeberatiivinen Myelopatia = DM

 

DM:aa ilmenee nimenomaan vanhenevilla koirilla. Yleisimmin tämä sairaus alkaa oireilla n. 7-8 ikävuodesta eteenpäin, mutta jo 5 vuotiailla yksilöilläkin tätä sairautta on jossain tavattu. Tässä sairaudessa vika on selkäydinnesteessä ja sen toiminnassa. Selkäydinnesteiden välittäjäaineiden toiminta alkaa heiketä ja lakkaa lopulta kokonaan. Tämä tarkoittaa selkokielellä sitä, että aivojen lähettämä viesti ei etene selkäydintä pitkin toivotulla tavalla jalkoihin. Tämän sairauden aiheuttaja on toistaiseksi tuntematon.

OIREET

Ensimmäisenä silmin havaittavana oireena DM:aa sairastavalla koiralla voitanee pitää koiran takajalkojen koordinaation ja asentotunnon heikkenemistä. Nämä oireet ilmenevät yleensä ensin vain toisessa takajalassa edeten pikkuhiljaa yleensä toiseenkin takajalkaan. Sairauden loppuvaiheessa oireet saattavat edetä myös etujalkoihin. Sairauden ensivaiheessa koira yleensä alkaa liikkeessä laahata toista takajalkaansa kevyesti ja mahdollisesti horjahdella esim. äkkinäisissä liikkeissä. Sairauden edetessä niin horjahtelut kuin jalkojen laahauskin pahenevat. Laahauksesta johtuen kynnet alkavat ajan myötä kulua. Jatkossa koordinaatio heikkenee entisestään ja koira alkaa "koikkelehtia" ja sotkeutua omiin jalkoihinsa. Koira ei yksinkertaisesti hallitse jalkojaan kunnolla. Sen liikkuminen vaikeutuu ja tämä korostuu erityisesti epätasaisella ja pehmeällä maaperällä kuin myös liukkaalla alustalla. Lisäksi ylösnouseminen ja makuulleasettuminen tuottavat ennenpitkää vaikeuksia.

Terve koira korjaa jalan mahdollisen virheasennon, mutta DM:aa sairastava koira ei asentoa "osaa" korjata, sillä se ei (heti) havaitse sitä. Tämä asentotunnon häiriö voidaan selvittää myös kotona tekemällä koiralle pieni testi: vedetään koiran takajalkaa taaksepäin ja asetetaan se maahan siten, että varpaat ovat maata vasten ja anturat taivasta kohden. Terve koira korjaa tämän epänormaalin asennon välittömästi asettaen jalkansa maata vasten siten kun sen kuuluukin olla, mutta sairas koira korjaa sen viiveellä tai ei ollenkaan. (huom. häiriö asentotunnossa EI OLE pelkästään DM:n oire vaan se viittaa yleensä ylipäätään johonkin neurologiseen sairauteen/vammaan).

DM:aa sairastavalla koiralla saatta olla myös vaikeuksia ulostamisen kanssa kun koiran on vaikea asettua ja pysytellä vaaditussa asennossa. Urokset lakkaavat sairauden edetessä myös virtsatessaan nostamasta jalkaansa. Kaikkien näiden oireiden lisäksi koiran haukunta voi muuttua käheäksi.

Oleellista – ja lohduttavaakin - on, että tämä hermoston toiminnan häiriö aiheuttaa näiden kaikkien oireiden ohella sen, että koira ei tunne takajaloissaan kipua. Sairaus on siis itsellään koiralle täysin kivuton. Ainoa kipuoire voi johtua kynsien hermotuksesta; koiran kynnen hermo on voimakkaasta kulumisesta johtuen näkyvissä ja se voi saada joskus ”osumaa” esim. hiekalla tai asfaltilla, joka aiheuttaa hetkittäistä vihlontaa. Tähän auttaa pehmeällä maaperällä kulkeminen tai tossujen käyttö tassujen suojana ulkoilun ajan.

DIAGNOSOINTI

Diagnosointi jää pitkälti sen varaan, että poissuljetaan muiden sairauksien mahdollisuudet. Koiran selkärangasta otetuissa röntgenkuvissa tai varjoainekuvissa ei voida havaita mitään näkyvää vikaa, jolloin diagnosointi tapahtuu päällimmäisenä oirekuvauksen perusteella. Diagnoosille voidaan saada lisää varmuutta ottamalla selkäytimestä näyte. Näytteestä voi tosin saada selville vain sen toimivatko hermosolut normaalilla "intensiteetillä" vai onko niiden toiminta sairauden myötä hidastunut/heikentynyt.

HOITO

DM on etenevä sairaus eikä siihen ole nykytietämyksen mukaan mitään parantavaa hoitoa. Sairaus etenee vaihtelevasti ja oireet voivat "aaltoilla" siten, että joinain hetkinä koira on paremmassa ja toisina hetkinä huonommassa kunnossa. Jokatapauksessa DM johtaa ennenpitkää koiran takapään halvaantumiseen. Eteneminen on yksilöllistä, mutta tavallisimmin puhutaan mieluummin kuukausista kuin vuosista, jolloin koira on enää kykenevä kävelemään.

Tukihoitoa DM:aa sairastavalle koiralle on kuitenkin syytä antaa. Tällä voidaan edistää koiran hyvinvointia sekä elämänlaatua ja näinollen myös mahdollisesti hidastaa sairauden etenemistä. Koiralle olisi luotava mahdollisimman stressittömät elinolosuhteet ja sen lihas- ja yleiskunnosta tulisi pitää mahdollisimman hyvää huolta. Koiran ehdoilla tapahtuvan liikunnan lisäksi hieronta ja fysioterapia voivat olla myös avuksi lihaksiston kunnossapitämisessä. Jotkut voivat suositella hoidoksi myös akupunktiota, mutta sen tehosta ei olla saatu DM:n suhteen pitäviä todisteita.Vitamiinien vaikutuksesta on myös hieman toisistaan eriäviä mielipiteitä. Jotkut ovat sitä mieltä, että varsinkin B- ja E-vitamiinit hidastavat sairauden etenemistä ja toiset ovat taasen vakaasti sitä mieltä, ettei niistä apua löydy. Kaiketi vitamiinien vaikutuksesta ei myöskään ole saatu täyttä varmuutta.

PERIYTYMINEN JA DNA-testi

Amerikkalaisten tutkimustyö ja aherrus tämän sairauden parissa on tuottanut viimeinkin tulosta. Vuonna 2008 löydettiin DM:aa aiheuttava geenimutaatio, jonka olemassaolo aiheuttaa selvän riskin koiralle sairastua DM:aan. Samalla päästiin kiinni DM:n periytymismekanismiin, joka on monogeeninen. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että sairauteen vaikuttaa yksi geenipari, joista toinen ”tekijä” on peritty isältä, toinen emältä. Terve koira on perinyt molemmilta vanhemmiltaan terveen tekijän, eikä näinollen itse sairastu taikka voi periyttää vikaa eteenpäin . Mikäli toiselta vanhemmalta on jälkeläiselle siirtynyt viallinen tekijä ja toiselta puolestaan terve, jälkeläinen on tällöin sairauden kantaja. Kantaja ei itse sairastu, mutta voi periyttää täysin sattumanvaraisesti joko terveen tai viallisen tekijän jälkeläisilleen. Sairastuakseen DM:aan koiran tulee saada vikaa aiheuttava tekijä kaksinkertaisena eli molemmilta vanhemmiltaan. Sairastumisriskin omaava koira näinollen ei voi periyttää muuta kuin tätä viallista tekijää.

DM:aan on nykyään siis olemassa DNA-testi, joka tunnistaa tämän viallisen geenin. Testaus tapahtuu ottamalla ell:n toimesta koiralta sylkitesti ja se lähetetään (ainakin toistaiseksi) tutkittavaksi Yhdysvaltoihin. Testaamalla koira päästään kiinni sen statukseen DM:n suhteen ja tämä puolestaan auttaa sairauden vastustamisessa merkittävästi jalostusvalintoja tehtäessä.

Terve = N/N – Kantaja = A/N – Riski sairastua = A/A

N/N x N/N = 100 % N/N

N/N x A/N = 75 % N/N, 25 % A/N

N/N x A/A = 100 % A/N

A/N x A/N = 50 % N/N, 25 % A/N, 25 % A/A

A/A x A/A = 100 % A/A

_____________________________________________________________________________

 Nikamaepämuodostumat (= VA)

Selkärangan nikamien epämuodostumat (vertebral anomaly, VA) ja siitä johtuva koko selkärangan epämuotoisuus liittyvät eräillä koiraroduilla (bostoninterrieri, englannin- ja ranskanbulldoggi ja mopsi) esiintyvään ”korkkiruuvihäntään”. Näillä koirilla yleisimpiä nikaman kehityshäiriöitä ovat erimuotoiset puolinikamat (hemivertebra) ja perhosnikamat (nikama, joka selällään otetussa kuvassa muistuttaa muodoltaan perhosta). Spina bifida (selkärankahalkio) on tila, jossa nikaman katto ei ole sikiönkehityksen aikana sulkeutunut ja selkäydin tai sen kalvot ovat ilman nikaman luista suojaa. Myös häntä ja ristiluu ovat näillä roduilla muodostuneet epämuodostuneista nikamista, minkä takia häntä on epämuodostunut, hyvin lyhyt ja jäykkä. Kipuja tai neurologisia ongelmia esiintyy, jos epämuodostuneet nikamat painavat selkäydintä. Tällainen selkä on myös normaalia alttiimpi tapaturmille. Hännän epämuodostumat voivat aiheuttaa virheasennon, joka voi johtaa ulostamisvaikeuksiin tai ihovaurioihin. On todennäköistä, että kaikilla tämän tyyppisillä koirilla esiintyy epämuodostuneita nikamia, mutta niiden määrä ja muoto vaihtelevat eri yksilöillä.

_____________________________________________________________________________