KOIRAHISTORIAMME
Mistä kaikki alkoi…
Saaran koiraharrastus alkoi jo 2-vuotiaana(vuonna 1974.), siskoni keskikokoisella harmalla villakoiralla…6-vuotiaana päätin että minusta tulee koirankasvattaja! Koirat ovat AINA olleet minulle SE elämäni juttu (ja sitten hevoset). - Olin 11 – vuotta kun alkoi saksanpaimenkoiratouhut…Samaan taloon (kerrostaloon) yhdelle naiselle muutti melkein musta saksanpaimenkoira, urospentu kuin CHAVALIEREROI = Roi. Tunsimme naisen entuudestaan ja hän tiesi kuinka hullaantunut olin koirista, saatti sitten saksanpaimenista. Hän tiesi ettei minulle koiraa omaksi vielä suotu joten tämä nainen otti minut ”siipiensä suojiin” ja tutustutti minut eri harrastumuotoihin. Kasvoin tämän koiran kanssa pennusta saakka, kuin se olisi ollut minun oma, ja sellaisena sain sitä pitääkin. Ulkoilutin päivittäin, hoidin, ruokin jne. Ja kun nainen oli työmatkoilla asuin hänen luonaan koiran kanssa. Kouluttelin ihan harrastusmielessä Roita, koskaan ei kilpakentille suunnattu. Kun Roi oli 7 v. se muutti emäntänsä kanssa Tanskaan ja koira kuoli sinne…Sisääni jäi ainainen kaipuu tähän koiraan, suureen ”mustaan” jättiläiseen joka oli ottanut minut emännäkseen. Roi olikin elämäni suurin rakkaus, Sakemannirakkaus! Siitä lähti innostukseni tuohon mahtavaan rotuun, SAKSANPAIMENKOIRAAN! - Kun olin 12-13 vuotta, taloomme muutti pariskunta jolla oli 2 niin KAUNISTA pitkäkarvaista saksanpaimenta, harmaa uros ja musta-ruskea narttu (paperittomia). He olivat työssä käyviä ihmisiä, asuivat erittäin pienessä kaksiossa ja asunto oli heille väliaikainen…Kerran he pyysivät minua ulkoiluttamaan heidän koiriaan päivisin…Ja niin tein, otin ne joskus jopa koulun ulkoliikuntatunnille mukaan pururadalle lenkille! Se oli hauskaa aikaa ja näin kipinä iski myös pitkäkarvaisiin sakemanneihin! Smokien ja Crydiksen seurasta sain nauttia reilun vuoden! - Olin 14 vuotta kun silloisen poikaystäväni perhe otti nuoren aikuisen sakemanninartun, HIBYKIN TESSAn, Tessa. Kamala villikko, ei niinkään tavoille opetettu remmissä riekkujainen. Sain opettaa ja kouluttaa parisen vuotta tuota/kin koiraa… - Oman koiran, minkäs muun kuin saksanpaimenen sain ollessani 17 vuotta, nartun, MUSTARD XELONA n, Donan. Dona oli oikea energiapakkaus, siinä oli virtaa niin että tuhosi osan asunnostammekin. Donan kasvattajan kanssa kävin maalimieshommissa hlö.haussa jo ennen pennun tuloa…Sain paljon hyviä oppeja Anna-Liisa Reinikaiselta! Dona oli juuri Saksasta tulleen uroksen jälkeläinen, DAX VOM EBBESLOHER FORST in ensimmäisestä pentueesta Suomessa. Sittemmin Dax astui vielä muutaman nartun, kun se rekattiin Suomeen, ja sille saatiin FIN MVA arvo. Donan emä oli NOTAM FLORA, kaunis ja pikkuinen, täpäkkä tyttö, joka oli Anna-Liisan sijoituskoira, jolle ei enää pentuja tämän jlk. teetetty. …
Ihastukseni Bullmastiffiin… - Lähti siitä kun odotin esikoistani 1991 lopuilla, halusin koiran joka ei hirveästi vaadi kouluttelua, suuri , lapsiystävällinen vahtikoira… - Minulle tuli PAGANETTAS LIFEGUARD, Edi, kun esikoiseni oli 1,5 kk. ikäinen. Sille tielle jäin, RAKASTUIN silmittömästi tuohon rotuun. Edissä oli kaikki asiat kohdillaan mitä koiralla, tai siis Bullmastiffilla voi olla. Ainoa mikä harmitti oli se, että Edille ei laskeutunut toista kivestä. Edin kanssa tottistelin ja sillä oli pääkoppaa siihen kyllä, ja sain sen motivoitua erinomaisesti, AIVAN UPEA KOIRA! Olin niin hurahtanut rotuun, ja halusin näyttelyihin että hommasin toisen uroksen, ODDROCK TCHINGIS KHANin, Eccu. Eccu tuli minulle Joensuusta. Näyttelyissä käynti alkoi vuonna 1995. Helsingin Messukeskuksen KV-näyttelyssä pyörähdin ensimmäisen kerran vuonna 1996. Näyttelykärpänen puraisi ison palan kankustani ja suunnittelin narttua, jolla mahdollisesti voisin teettää Ecun kanssa pennut. Alkoi sopivan nartun etsintä…Olin Ecun pentuaikana 1993 tutustunut Bullero´s Kennelin omistajaan joka otti samaan aikaan Ecun veljen Terrific Guyn, Ykän. Olin tiiviisti Mabelin kanssa yhteydessä ja olin hullaantunut hänen kauniiseen fawniin narttuun Bullero´s Endless Loveen. Halusin ehdottomasti pennun tästä nartusta. Tuolloin brindle väri oli aika harvinainen vielä Suomessa ja sellaisen nähtyäni väri oli ehdottomasti brindle. Onnekseni Mabel astutti Endless Loven brindlellä Englannintuonnilla ja näin sain varata siitä pennun. Tuosta pentueesta minulle tuli Bullero´s Night´Light, Didi, vuonna 1994. Se oli maaliman lempein ja helpoin koira. Sen rauhallinen, kiltti ja kuuliainen olemus sai minut vielä enemmän hullaantumaan rotuun! Kävin Didin kanssa näyttelyissä ja kouluttelin sitä. Kennelnimeä anottu ja se on myönnetty 1996!...Koitti aika jolloin sille tehtiin terveystutkimukset ja toivottiin tietysti hyviä tuloksia että voisin teettää Didillä pennut. Onnekseni terv.tutkimukset olivat oikein hyvät ja näin sopivan iän saavutettuaan koitimme astuttaa sitä omalla Ecullamme, Didi ei voinut sietää Eccua juoksuaikoinaan, vaikka naapurin Spanieli olisi kyllä kelvannut. Jokin ei mielestäni ollut kunnossa kun Didi karttoi Eccua, vein Didin ja Ecun ell. tutkittaviksi. Eccu todettiin täysin steriiliksi! Niin alkoi uuden uroksen etsintä…Oli komea ja ruttuinen ja maskuliininen herrasmies BULLCAPE`S OLGA ARTFUL ACE, Sisu jota halusin Didille käyttää. Näin Didi pääsi riiureissulle ja tuli kantavaksi! Didin pentue syntyi tarkalleen vappuaattona 1999. 9 pentua, joista 2 viimeistä syntyi kuolleina. Väreinä pentueessa punainen ja brindle. Vaan ei mennyt kauaa aikaa pentueesta kun Didi alkoi sairastelemaan ja se tutkittiin. Didillä todettiin paha-asteinen imusolmukesyöpä ja taudin toteamisesta annettiin max. 6 kk. elinaikaa lääkityksestä huolimatta! Suru oli suuri niin minulle kuin lapsille. Silti Bullmastiffiharrastukseni jatkui… … Jarkon koiramainen menneisyys… - Mummolassa Jarkon lapsuuden ainaan oli todella vahtiviettinen sakemanniuros, jota jopa pelättiin… - Jarkon teini-iän aikaan perheeseen muutti aikuinen sakemanninarttu jonka kanssa tuli touhuiltua. - Jarkolla oli myös suuri ihastus lempeään jättiläiseen, Bullmastiffiin…Sisu olikin hänen ensimmäinen Bullmastiffi. Sisu oli siis Saaran bullmastiffipentueen isänä. Jarkolla on ollut myös kaksi fawn narttua.
Yhteisenä harrastuksena meillä olikin siis Bullmastiffit muutaman vuoden, kuitenkaan pentuetta maailmaan ei enää tullut!
...Yhdessä... Vuonna 2000 Ystävämme Haminasta soitti ja kertoi että hänen yksi kasvattajaystävänsä oli saanut koirasisarukset takaisin…Hän sanoi että ottakaa toinen…Mietimme että miksi, mikä rotu jne. Rotu oli Englanninkääpiöterrieri. Ei koskaan tullut mieleen että ottaisimme pienen rodun…Saimme kuvia ”Hertasta” ja kuulla luonteesta, olimme myytyjä, että miksi ei…Haimme Hertan 2000 syyskuussa. Voi sitä mustaruskeaa pikku reppanaa jonka ego oli ”seinään heitetty”, siis KIRJAIMELLISESTI! Se oli veljensä kanssa ”pahoinpideltyjä” pikkukoiria jotka asui yhdessä pienessä boxissa. Alkuun se pelkäsi ihan kaikkea ja kaikkia, kulki seinän vierusta. Saaraan se tottui ensimmäisenä…Meni noin 3 kk. kun se alkoi tottumaan Jarkkoon, ja aika pian vapautui pelosta ja stressistä koko koira ja oli jo 5 kk. meillä oltuaan KAIKKIEN ihmisten ja koirien kaveri!!! Tämä UPEA narttu oli Cranberry Cock Moonbeam, Hertta. Näyttelyihmisinä näimme että koirasta voisi olla myös näyttelyihin, upea terve rakenne. Näin maaliskuussa 2001 veimme sen ensimmäiseen näyttelyyn ja se oli HETI menestys! Kuinkohan mones näyttelykärpänen meitä jo puraisi!!! Tästä urkeni niin UPEAT näyttelytulokset kuin kasvatustyö tämän rodun parissa, erittäin hyvällä menestyksellä. Olemme tuoneet tätä rotua : 3 ETT tuontia ; (1 x Tanska, 2 x Australia) Sekä olemme vieneet tätä rotua : 6 ETT vientiä ; (1 x Ruotsi, 3 x Norja, 1 x Sveitsi, 1 x Australia)
- Katselimme yhdessä myös muita rotuja mitkä meitä kiehtoi, ja roturyhmä oli numero 5. Ja nimenomaan alkukantaiset rodut olivat erittäin kiinnostavia…Törmäsimme netissä Thai Ridgeback Dogiin, otimme selvää rodusta niin paljon kuin saimme. olimme yhteydessä Amerikkaan jonkun aikaan, sieltä kuitenkaan koiraa hankkimatta. Sitten kerran näimme punaisen Thai Ridgebackin ja siitä se lähti, ei puhettakaan enään muusta. Otimme yhteyttä Saksaan, Taptim Siam kenneliin missä tiesimme olevan punaisia TRD. Heillä oli mahdollisesti tarjota meille nuori punainen näyttelykelpoinen yksilö. Niin Taptim Siam Ha-Gong, Gong lensi meille maaliskuun lopussa 2001 ollessa 3,5 vuotias. Tämän koiran myötä rotu vei meidät mennessään, vaikka haastetta oli joka ikinen päivä. Opimme uutta päivä päivältä mitä voi alkukantainen rotu parhaimmillaan olla ja antaa! Haaveenamme oli saada punainen narttu jotta mahdollisesti voisimme aloittaa kasvatuksen tämän rodun parissa. Näin meille lensi joulukuusssa 2001 Taptin Siam Khun Ploy, Ploy, joka oli vuoden ikäinen narttu, samasta kennelistä kuin Gong. Ploi olikin aivan omaa luokkaansa, vielä enemmän kuin alkukantainen, sen esi-isä kolmannesta polvesta oli pyydystetty villi Thai! Ja sitä oli Ploikin, erittäin alkukantainen, haastetta haasteen perään. Näyttelyissä olemme käyneet paljon, upeita tuloksiakin on tullut… Ensimmäinen Thai-pentueemme tuli maailmaan milloinkas muuten kuin talvella, 2002 näki 4 upeaa punaista TRD pentua ja siitä jäi kotiin kasvamaan mahonginpunainen narttupentu Khanbull´s Ko Yao, Jaska. Siitä lähtiin pentueita on siunaantunut tasaisesti, vaikka haastetta oli, saada astutetuksi kuten halusi sekä oli välillä vaikea saada pennut myytyä oikeisiin koteihin. Rotu ei todellakaan ole maailman helpoimmasta päästä, varsinkaan niin alkukantaisista linjoista kuin meidän koirat oli! Aina ei ole ollut ruusuilla tanssimista!!! Kennelillämme on : 5 TRD tuontia ; (2 x Saksa,1 x Laos, 2 x Thaimaa) 12 TRD vientiä ; (4 x Ruotsi, 1 x Norja, 1 x Venäjä, 2 x Saksa, 1 x Hollanti, 1 x Belgia, 2 x Thaimaa) Voimme sanoa että TRD rotuna on opettanut 10 vuoden aikana koirien käyttäytymisestä paljon ja olemme tästä kokemuksesta enemmän kuin kiitollisia! KAIKENKAIKKIAAN kasvatustyömme näiden kahden edellä olevan rodun kanssa on ollut MAHTAVAA!!! Menestystä kasvateillemme on tullut useasta eri maasta, koiriamme on käytetty menestyksekkäästi jalostukseen ja terveys on ollut myös erittäin hyvää… Thai Ridgeback Dogin haastavuus kaikinpuolin ja Englanninkääpiöterrierin alkuperän muutos saivat meidät lopettamaan näiden kahden rodun kasvattamisen… |
Kennel Khanbull´s