SPK historia / History of GSD

 

Alkuperää

Rodun alkuperämaa on Saksa.

Rodun loi ratsumestari Max von Stephanitz myöhään 1800 -luvulla ja 1900

-luvun alussa. Hänen tarkoituksenaan oli jalostaa kaikkeen käyttöön soveltuva

työkoira. Von Stephanitz uskoi saksalaisten paimenkoirien kykyyn ja arveli,

että niistä olisi kaikkeen käyttöön sopiviksi koiriksi. Hän oli myös tietoinen

paimenkoirien vähenevästä tarpeesta ja uskoi, että rotu ei selviytyisi, ellei sille

keksittäisi muuta käyttöä.

stephanitz1.jpg

Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset ja amerikkalaiset sotilaat

ihastuivat saksanpaimenkoiran ominaisuuksiin ja toivat sodasta palatessaan

koiria näytille kotimaahansa. Rodusta tuli nopeasti suosittu lemmikkinä ja

työkoirana, ja nykypäivänä saksanpaimenkoira on yksi monipuolisimmista

koiraroduista. Alkuperäiset saksanpaimenkoirat olivat nykyisiä

kevytrakenteisempia. Myös koiran selkälinja on laskenut rodun kehityshistorian

aikana.

spkmaalaus1936.jpg

maalaus SPK:sta v.1936

 

Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tulivat 1910-luvulla

viranomaiskäyttöön.

Poliisikoirien historiaa Suomessa

Suomen ensimmäinen poliisikoira oli nimeltään Hektor von der Volmeburg. Ensimmäiset neljä poliisikoiraa tuotiin Suomeen Saksasta vuonna 1909. Koirat työskentelivät Helsingin poliisilaitoksella.

Virallinen poliisikoirien ja koiranohjaajien koulutus sekä jalostus Suomessa alkoi vuonna 1919, jolloin Imatralle perustettiin Valtion poliisikoirasiittola ja koirankuljettajakoulu. Valtion poliisikoiralaitos muutti vuonna 1927 Hämeenlinnaan, jossa se sijaitsee edelleen.

Poliisikoirat toimivat sotavuosina myös rintamalla. Sotien ajan Poliisikoiralaitos toimi yhteistyössä puolustusvoimien kanssa.

1960- ja 1970-luvuilla poliisikoiratoiminta edistyi ja koirien määrä lisääntyi huomattavasti. Tällöin alkoi myös koirien erikoiskoulutus huume- ja pommikoiriksi. Ensimmäiset ruumis- ja palokoirat koulutettiin 1990-luvulla.

 POLIISIKOIRATOIMINNASTA

RAJAVARTIOLAITOKSEN KOIRATOIMINNASTA

 

Vuosina 1970–1990 rodun rekisteröinnit kasvoivat todella suuriksi kysyntään

nähden. 2000-luvulla rekisteröintimäärät ja kysyntä ovat olleet lähes tasapainossa.

Saksanpaimenkoira (Deutscher Schäferhund) on maailman suosituin käyttö- ja

 palveluskoirarotu ja vuonna 2008 oli Suomessa suositumpi kuin suomenajokoira.

Helposti koulutettavana, kestävänä ja pelottomana se on myös yleisin poliisin ja

armeijan käyttämä rotu. Saksanpaimenkoiraa voidaan käyttää vartiointi- ja

suojelutehtäviin, pelastusetsintöihin, jäljestämiseen sekä huume-, home- tai

malminetsintäkoirana.

 

Saksanpaimenkoirasta käytetään myös nimitystä susikoira. Saksanpaimenkoiran

ulkonäkö on joissakin tapauksissa suden kaltainen, mutta geneettisesti se ei ole juuri

 lähempänä sutta kuin muutkaan koirarodut.

Saksanpaimenkoira kehitettiin alun perin paimenkoiraksi, mutta jo rodun

perustamisvaiheessa oli tiedossa, että paimenkoirien tarve tulevaisuudessa vähenee

huomattavasti. Tämän takia kehitettiin suojelukoe mittaamaan saksanpaimenkoiran

rodunomaisia ominaisuuksia, kuten kovuutta, rohkeutta ja taistelutahtoa.

Jalostuskäyttö kiellettiin kaikilta yksilöiltä, jotka eivät läpäisseet tätä koetta. Suojelukoe

on osaltaan auttanut saksanpaimenkoiraa saavuttamaan ja pitämään rodunomaiset

ominaisuutensa, jotka tekevät siitä monipuolisuudessa vertaansa vailla olevan työ- ja

harrastuskoiran.

Saksanpaimenkoiralle sopivia käyttötarkoituksia ovat harrastaminen

palveluskoiralajeissa, tokossaja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäyttö poliisilla,

 

 Värityksestä

Saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarvan tulee olla karkeaa,

suoraa ja rungonmyötäistä. Kaulassa ja raajoissa karva on pidempää.

Saksanpaimenkoiralla on useita sallittuja värejä: musta ruskein tai punaruskein

merkein, musta ja harmaa. Merkkien väreinä sallitaan myös keltaisen eri sävyt ja

harmaa. Myös harmaa tummin merkein hyväksytään. Saksanpaimenkoiria voi syntyä

myös valkoisena, mutta tämä ei ole ollut moniin vuosikymmeniin

 hyväksytty väri saksanpaimenkoirissa. Valkoisista saksanpaimenkoirista on jalostettu

 oma rotu, valkoinenpaimenkoira. Kaksi muuta ei hyväksyttyä väriä, mitä SPK-

pentueisiin joskus syntyy, ovat sininen ja ruskea; yksivärisenä tai ruskein merkein.

 Syntyvistä pennuista joidenkin arvioiden

mukaan noin 25 prosenttia on pitkäkarvaisia. Pitkäkarvaisuus oli rotumääritelmän

mukaan virhe, mutta pitkäkarvaiset ovat nykyään hyväksyttyjä, vainen omana rotunaan.

 

Rotumääritelmä 

 

Luonteesta

Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma

ja ehdottoman ennakkoluuloton, mutta myös hyvin säyseä. Se on hyvin älykäs ja

 tarkkaavainen, ja sen pitäisi olla helposti ohjattavissa. Rodun alkuperäinen

käyttötarkoitus vahti-, suojelu- ja palveluskoirana edellyttää koiralta rohkeutta,

taistelutahtoa ja kovuutta. Luonnetesteihin osallistuneiden määrä on rodussa niin

pieni, että luotettavia johtopäätöksiä koko kannan tilanteesta ei voida tehdä.

 Saksanpaimenkoiraliittojen maailmanunionissa on tehty päätös, että jalostukseen

soveltuvin luonne- tai käyttöominaisuustesti on suojelukoe ja jalostustarkastus,

mutta tälläkin saralla tuloksia on liian vähän, jotta voisi tehdä yleistyksiä koko kannan

suhteen.