SPK historia / History of GSD
AlkuperääRodun alkuperämaa on Saksa. Rodun loi ratsumestari Max von Stephanitz myöhään 1800 -luvulla ja 1900 -luvun alussa. Hänen tarkoituksenaan oli jalostaa kaikkeen käyttöön soveltuva työkoira. Von Stephanitz uskoi saksalaisten paimenkoirien kykyyn ja arveli, että niistä olisi kaikkeen käyttöön sopiviksi koiriksi. Hän oli myös tietoinen paimenkoirien vähenevästä tarpeesta ja uskoi, että rotu ei selviytyisi, ellei sille keksittäisi muuta käyttöä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset ja amerikkalaiset sotilaat ihastuivat saksanpaimenkoiran ominaisuuksiin ja toivat sodasta palatessaan koiria näytille kotimaahansa. Rodusta tuli nopeasti suosittu lemmikkinä ja työkoirana, ja nykypäivänä saksanpaimenkoira on yksi monipuolisimmista koiraroduista. Alkuperäiset saksanpaimenkoirat olivat nykyisiä kevytrakenteisempia. Myös koiran selkälinja on laskenut rodun kehityshistorian aikana.
maalaus SPK:sta v.1936
Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tulivat 1910-luvulla viranomaiskäyttöön. Poliisikoirien historiaa Suomessa Suomen ensimmäinen poliisikoira oli nimeltään Hektor von der Volmeburg. Ensimmäiset neljä poliisikoiraa tuotiin Suomeen Saksasta vuonna 1909. Koirat työskentelivät Helsingin poliisilaitoksella. Virallinen poliisikoirien ja koiranohjaajien koulutus sekä jalostus Suomessa alkoi vuonna 1919, jolloin Imatralle perustettiin Valtion poliisikoirasiittola ja koirankuljettajakoulu. Valtion poliisikoiralaitos muutti vuonna 1927 Hämeenlinnaan, jossa se sijaitsee edelleen. Poliisikoirat toimivat sotavuosina myös rintamalla. Sotien ajan Poliisikoiralaitos toimi yhteistyössä puolustusvoimien kanssa. 1960- ja 1970-luvuilla poliisikoiratoiminta edistyi ja koirien määrä lisääntyi huomattavasti. Tällöin alkoi myös koirien erikoiskoulutus huume- ja pommikoiriksi. Ensimmäiset ruumis- ja palokoirat koulutettiin 1990-luvulla. RAJAVARTIOLAITOKSEN KOIRATOIMINNASTA
Vuosina 1970–1990 rodun rekisteröinnit kasvoivat todella suuriksi kysyntään nähden. 2000-luvulla rekisteröintimäärät ja kysyntä ovat olleet lähes tasapainossa. Saksanpaimenkoira (Deutscher Schäferhund) on maailman suosituin käyttö- ja palveluskoirarotu ja vuonna 2008 oli Suomessa suositumpi kuin suomenajokoira. Helposti koulutettavana, kestävänä ja pelottomana se on myös yleisin poliisin ja armeijan käyttämä rotu. Saksanpaimenkoiraa voidaan käyttää vartiointi- ja suojelutehtäviin, pelastusetsintöihin, jäljestämiseen sekä huume-, home- tai malminetsintäkoirana.
Saksanpaimenkoirasta käytetään myös nimitystä susikoira. Saksanpaimenkoiran ulkonäkö on joissakin tapauksissa suden kaltainen, mutta geneettisesti se ei ole juuri lähempänä sutta kuin muutkaan koirarodut. Saksanpaimenkoira kehitettiin alun perin paimenkoiraksi, mutta jo rodun perustamisvaiheessa oli tiedossa, että paimenkoirien tarve tulevaisuudessa vähenee huomattavasti. Tämän takia kehitettiin suojelukoe mittaamaan saksanpaimenkoiran rodunomaisia ominaisuuksia, kuten kovuutta, rohkeutta ja taistelutahtoa. Jalostuskäyttö kiellettiin kaikilta yksilöiltä, jotka eivät läpäisseet tätä koetta. Suojelukoe on osaltaan auttanut saksanpaimenkoiraa saavuttamaan ja pitämään rodunomaiset ominaisuutensa, jotka tekevät siitä monipuolisuudessa vertaansa vailla olevan työ- ja harrastuskoiran. Saksanpaimenkoiralle sopivia käyttötarkoituksia ovat harrastaminen palveluskoiralajeissa, tokossaja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäyttö poliisilla,
Värityksestä Saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarvan tulee olla karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Kaulassa ja raajoissa karva on pidempää. Saksanpaimenkoiralla on useita sallittuja värejä: musta ruskein tai punaruskein merkein, musta ja harmaa. Merkkien väreinä sallitaan myös keltaisen eri sävyt ja harmaa. Myös harmaa tummin merkein hyväksytään. Saksanpaimenkoiria voi syntyä myös valkoisena, mutta tämä ei ole ollut moniin vuosikymmeniin hyväksytty väri saksanpaimenkoirissa. Valkoisista saksanpaimenkoirista on jalostettu oma rotu, valkoinenpaimenkoira. Kaksi muuta ei hyväksyttyä väriä, mitä SPK- pentueisiin joskus syntyy, ovat sininen ja ruskea; yksivärisenä tai ruskein merkein. Syntyvistä pennuista joidenkin arvioiden mukaan noin 25 prosenttia on pitkäkarvaisia. Pitkäkarvaisuus oli rotumääritelmän mukaan virhe, mutta pitkäkarvaiset ovat nykyään hyväksyttyjä, vainen omana rotunaan.
Luonteesta Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma ja ehdottoman ennakkoluuloton, mutta myös hyvin säyseä. Se on hyvin älykäs ja tarkkaavainen, ja sen pitäisi olla helposti ohjattavissa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus vahti-, suojelu- ja palveluskoirana edellyttää koiralta rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta. Luonnetesteihin osallistuneiden määrä on rodussa niin pieni, että luotettavia johtopäätöksiä koko kannan tilanteesta ei voida tehdä. Saksanpaimenkoiraliittojen maailmanunionissa on tehty päätös, että jalostukseen soveltuvin luonne- tai käyttöominaisuustesti on suojelukoe ja jalostustarkastus, mutta tälläkin saralla tuloksia on liian vähän, jotta voisi tehdä yleistyksiä koko kannan suhteen.
|
Kennel Khanbull´s
