SAKSANPAIMENKOIRAN 

(eniten esiintyvistä) perinnöllisiä sairauksia

- lonkkaniveldysplasia
- kyynärniveldysplasia
- Panosteiitti
- Pannus
- Selkäsairauksista
_____________________________________________

Katso myös SPL-jalostusnetti

 

LONKKANIVELDYSPLASIA
(Hip Dysplasia = HD)

Lonkkaniveldysplasia on eniten tutkittu kasvuhäiriö koiralla ja periytyy polygeenisesti eli monen eri geenin kautta. Se on kvantatiivinen ominaisuus eli sairaita on eriasteisia ja lisäksi on ns. rajatapauksia, joissa lonkkanivel ei ole täysin normaali, mutta selvästi epänormaaliksikaan sitä ei voida tulkita. FCI:n kansainvälisen arvosteluasteikon mukaan lonkat arvostellaan asteikolla A-E, jossa A tarkoittaa täysin tervettä niveltä, B on rajatapaus, C lievästi dysplastinen nivel, D keskivaikea ja E vaikea. Lonkkavikaisella koiralla lonkkanivelen nivelmalja on liian matala, jolloin reisiluun pää ei saa riittävästi tukea ja nivelessä esiintyy löysyyttä.

Löysyys on kuitenkin vasta dysplasian esiaste; nivelrakenteen muutokset tekevät lonkkanivelestä dysplasistisen. Lonkkavian kehittymiseen vaikuttaa paitsi perimä, myös monet ympäristötekijät, kuten pennun ja sen emän ruokinta sekä koiran kasvunaikainen liikunta. Kuitenkaan ympäristötekijät eivät yksin saa aikaan lonkkavikaa vaan lonkkavikaiselta koiralta löytyy sille altistavia geenejä; perimän vaikutuksen populaatiossa (ei yksittäisen koiran osalta) on arvioitu olevan n. 20-60 prosenttia. Koiria jalostaessa koiran oma lonkkatulos ei kerro kaikkea, vaan merkitystä on myös varsinkin lähisuvun lonkkatuloksilla. D- ja E-lonkkaisia ei suositella jalostukseen lainkaan. C-lonkkaisen käyttöä tulisi harkita tarkkaan eli nartun tulisi muuten olla erittäin korkeatasoinen.

Tekstin lähde: Terve ja sairas koira (Saki Paatsama)

Mahdollisia syitä lonkkavikaan

On ymmärrettävä tosiasia, ettei lonkkavika ole vain yksi häiriö, vaan useita eri geenien ohjailemia tapahtumia, jotka yhdessä vaikuttavat degeneroivasti lonkkaniveliin. Lonkkanivelen kasvuhäiriö on osoitus luuston kehityksestä, joka ei aiheuta häiriötä ainoastaan lonkkanivelessä, vaan näille kasvuhäiriöille ovat alttiina myös kyynärnivelet, olkanivelet sekä lisäksi selkänikamien nivelet. Huolimatta edellä olevista monivaikutteisista kasvuhäiriöistä, lonkkanivelen kasvuhäiriö on yleisin niveltä heikentävä ja usein kivuliaskin vika. Tunnollisten koirankasvattajien ja eläinlääkäreiden yhteiset ponnistelut kasvuhäiriön vähentämiseksi ovat osoittautuneet tulokselliseksi. Vaikka onkin monia asioita, joita emme vielä tiedä, tiedämme lonkkanivelen kasvuhäiriöiden olevan perinnöllinen vika. Kuitenkin uusi tutkimustyö on tuonut ravintoasiat päivänvaloon. Mm. kunnioitettu suomalainen luustoasioiden erikoistutkija Prof. Saki Paatsama on muuttanut käsitystään ruokinnan merkityksestä, sillä tutkimuksen tuloksena on todettu lonkkavian perinnöllisyysvaikutusten olevan keskimääräisesti vain 25%. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella syntyvällä pennulla on 25%:in mahdollisuus sairastua lonkkavikaan, eikä suinkaan sitä, että joka 4:s pentu olisi automaattisesti lonkkavikainen. Miksi on täysin terveitä pentueita ja toisaalta 80-90%:sesti sairaita pentueita, tätä ei täysin tiedetä, mutta ravinnon vaikutukset ovat huomattavat. Perinnöllisyys on suurin syy lonkkavikaan! Ilman lonkkavikaa sisältävien geenien siirtymää ei lonkkavikaa ole. Lonkkavika ei ole jotain, mitä koira noin vaan saa, sillä joko nämä lonkkavikageenit on tai ei ole!

Kysymys kuuluukin:

Mitä voimme tehdä tämän vian hoitamiseksi ja vaikutusten vähentämiseksi? Tutkimuksissa on osoitettu ravinnolla olevan tärkeä vaikutus eläimen kehitykseen. Niillä pennuilla, joita oli ruokittu alhaisemman valkuaisainepitoisuuden omaavalla ravinnolla tärkeimmän kasvuvaiheen aikana, todettiin olevan paremmat ja vahvemmat lonkat kuin niillä, joita ruokittiin erittäin korkean tai erittäin matalan valkuaispitoisuuden sisältävällä ravinnolla. Vaikka nämä tutkimustulokset selvästi osoittavat ruokinnasta johtuvat erot, eivät tutkijat pystyneet selvittämään, mikä oli syynä ravinnon vaikutukseen.Yhtenä ehdotuksena oli, että ravinto vaikuttaa jollain tavalla PH-arvoon tai nivelvoiteen happamuuteen. Tämän edellytettiin vaikuttavan nivelvoiteen paksuuteen, joka taas riippuu liuenneiden osien määrästä, mikä on mittana nivelpaineelle. Aikaisemmissa tutkimuksissa nivelvoiteen korkeampi paksuus liitettiin suurempaan nivelvoiteen määrään ja tämän todettiin teoriassa luovan kehittyneemmät nivelet. Tutkimuksissa kuitenkin todettiin tämä teoria vääräksi, nivelvoiteen määrä ei vaikuttanut nivelruston kehittymiseen. Ongelmana näissä tutkimuksissa on aika. Tutkijat joutuvat seuraamaan monia sukupolvia etsiessään vastauksia. Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet kiistattoman ja loppujen lopuksi yksinkertaisen syyn niihin lonkkien ja luiden kasvuhäiriöihin, jotka eivät ole perinnöllisiä.

Nivelvoide

Nivelvoide on ravinnonlähde nivelrustolle. Nivelvoide saa ravintonsa aineenvaihdunnan kautta eli käytännössä koiran hyödyntämästä ravinnosta. Mitä parempilaatuista ravinto on, sitä kehittyneempää on nivelvoide. Nivelvoide on kuitumaisen kapselin sisällä. Nivelkapseli muodostuu sisemmästä osasta eli nivelkalvosta ja uloimpana osana on kuitumainen pinta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurin osa lonkkavioista sekä niistä johtuvat degeneroituvien nivelsairauksien patologiset muutokset johtuvat monista biokemiallisista muutoksista nivelvoiteessa. Tämä on se alue, jossa lonkkavika kehittyy. Syytä tähän ei vielä tiedetä. Ravinto on osoittautunut yhdeksi erittäin vakavasti otettavaksi alueeksi ja tutkimukset ovat antaneet osviittaa oikean aineenvaihdunnallisen tasapainon löytymiseksi. Valitsemalla mahdollisimman monipuolisen ja toimivan ravintopohjan, varsinkinkin kantavalle nartulle sekä kehittyvälle ja kasvavalle pennulle, voidaan aineenvaihdunnallisesti vähentää lonkkavian syvyyttä ja kehitystä. Kasvavalla pennulla 3-18 kk:n ikä on se aika, jota tulee nimenomaan valvoa. Mitä suurempi rotu on kyseessä, sitä pidempään. On myös tärkeää muistaa mineraalien ja vitamiinien osuus ravinnossa. Vitamiinit ja mineraalit yhdessä valkuaisaineiden ja rasvan kanssa vaikuttavat entsyymien syntyyn ja toimintaan. Entsyymit pyörittävät aineenvaihduntaa. On yhdentekevää mitä ravintoa koira syö, jos mineraalit ja vitamiinit eivät ole tasapainossa. On helppoa kuvitella mitä pelkästään vitamiinien ja mineraalien epätasapaino voi saada aikaan kantavassa emässä tai kasvavissa pennuissa. Epätasapaino estää kehon normaalin toiminnan. Varsinkin kalkin ja D-vitmiinin liika-annostus on vaarallista. Fosfori vaikuttaa kalkin imeytymiseen ja toisin päin.

Miten kasvattaja voi antamallaan ravinnolla vaikuttaa lonkka- ja nivelkasvuhäiriöiden syntyyn?

Valmisravinnoissa on suuria eroja. Nämä erot näkyvät koirassa. Kasvavassa pennussa nämä erot saattavat kulminoitua vakaviin kasvuvikoihin ja sairauksiin. Monipuolinen ja laajan raaka-ainepohjan omaava tuote antaa kasvavalle pennulle sen pohjan, jolle kehitys perustuu. Jos ravintoaineista ei löydy kaikkia tarvittavia rakennusaineita, ei pennun keho voi kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla. Koiran elimistö kehittyy sen mukaan, mitä ravintoaineita se saa. Ongelmia kohdatessa vedotaan perinnöllisyyteen. Tämä on helppo ja yksiselitteinen tapa syyllisen löytämiseksi. On kuitenkin lähdettävä tosiasioista liikkeelle. Ravinnon vaikutukset ovat suuret.

Oikea ravinto, josta saadaan oikeat rakennusaineet, on perusta koiran kehitykselle

Pennun kasvunopeus on päätähuimaava. Ensimmäisten kuukausien kasvu asettaa korkeammat vaatimukset ravinnon laadulle. Pennun kasvaessa tarve vähenee ja muuttuu. Suurilla roduilla ongelmana on liian nopea kasvu. Nopeaa kasvua tulee tukea ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana. Tämän jälkeen on valvottava, ettei koira saa liikaa ravinteita. Suosituksena on korkea valkuaisaine- ja rasvapitoisuus ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana ja matalampi valkuaisaine- ja rasvapitoisuus seuraavan 3-12 kuukauden aikana. Mitä korkeampi ravinteiden imeytyminen, sitä korkealaatuisempi ravinto. Pennun elimistöä on turha rasittaa huonolaatuisella ravinnolla. On syytä muistaa, että korkealaatuisen ravinnon korkeat vitamiini- ja mineraalipitoisuudet vaikuttavat positiivisesti myös pennun elimistön vastustuskyvyn tasoon. Pentu, joka on saanut sikiövaiheesta alkaen korkealaatuista ravintoa, ei kärsi iho- eikä turkkiongelmista. Myöskään allergiat eivät pääse kehittymään elimistön korkean vastustuskyvyn vuoksi. On selvää, että ravinto, joka sisältää esimerkiksi kanaa, maissia ja riisiä, on laadultaan heikompaa kuin ravinto, jossa on näiden lisäksi porsasta, kalaa ja lisäravinteita sekä korkeat vitamiini- ja mineraalipitoisuudet.

- Jokainen koira on yksilö, sama ruokintakaava ei sovi käytettäväksi kaikille koirille
- Jos etujalat kääntyvät ulospäin, ravinnon valkuaisainepitoisuutta on vähennettävä
- Jos etujalat kääntyvät sisäänpäin, ravinnon valkuaisainepitoisuutta on lisättävä
- Jos nivelet ovat ns. löysät ja koira on tanakka, ravinnon valkuaisainepitoisuutta on vähennettävä
- Kasvava pentu kannattaa pitää hieman hoikkana, näin vähennetään nivelten rasitusta kasvuaikana

(C) Tiedot on koottu Shetland Oy:n tiedotteesta lonkkavikaisuudesta, kirjoittanut Saki Paatsama

 

FCI:n lonkkanivelen arvosteluasteikko - FCI HD gradering - FCI HD classification

A

Ei muutoksia. Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset .

Lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna piirtyy terävänä ja on lievästi

pyöristynyt. Nivelrako on tiivis ja tasainen. Norbergin asteikko

vetoasennossa noin 105° (suosituksena). 

B

Lähes normaali/rajatapaus. Reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat vähän

epäyhdenmukaiset, Norbergin asteikko vetoasennossa lähellä 105° tai

reisiluun pään keskus on mediaalisesti lonkkamaljakon dorsaalireunaan

nähden ja reisiluun pää ja lonkkamaljakko ovat yhdenmukaiset. 

C

Lievä. Reisiluun pää ja lonkkamalja eivät ole yhdenmukaiset, Norbergin

asteikko on noin 100° ja/tai lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna on

vähän mataloitunut. Epätasaisuutta tai korkeintaan lieviä nivelrikko -

muutoksia lonkkamaljan kraniaalikaudaali- tai dorsaalireunassa tai

reisiluun päässä tai kaulassa. 

D

Kohtalainen. Selvää epätasaisuutta reisiluun päässä ja

lonkkamaljakossa, subluksaatio. Norbergin asteikko on suurempi kuin 90°

(vain suosituksena). Lonkkamaljakon kranilateraalireuna tasaantunut ja /tai

nivelrikon merkkejä. 

E

Vaikea. Selvästi dysplaattinen lonkkanivel. Esim. luksaatio tai selvä

subluksaatio, Norbergin asteikko alle 90°, selvä lonkkamaljakon

kraniaalireunan tasaantuminen, reisiluun pään epämuotoisuus

(sienimäinen, tasaantunut) tai muut nivelrikkomuutokset.

 

-      Tätä asteikkoa noudatetaan koiran 6 vuoden ikään saakka. Tämän

jälkeen arvostelussa on otettava huomioon koiran ikä ja erityisesti

sekundäärinivelrikko.

 

BLUP-indexeistä ! 

 ___________________________________________________________________________

KYYNÄRNIVELDYSPLASIA

(elbow dysplasia = ED)

Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja.

Kyynärnivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, jotka ajoittuvat pitkien rustoisten putkiluiden luutumisjaksoon.

Kyynärniveldysplasia voidaan jakaa useaan eri muotoon. Näitä ovat:

• varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen

• olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi

• kiinnittymättömän kyynärpään uloke  (processus anconaeus)

Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkränä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi.

Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4-7kk iässä.

Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkaintalevon jälkeen. Ontuminen voi olla ajoittaista tai jatkuvaa.

Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat sekundaarisestä nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös.

Kyynärnivelen nivelrikko invalisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko koska koirien painosta noin 60% on etuosalla.

Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä.

Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriöiden synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä.

Optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöillä, joilla on siihen perinnöllinen taipumus.

 

Kyynärnivelen arvosteluasteikko - bedömningsskala för armbågsled - classification of elbow examination

0

Ei muutoksia. Normaalit kyynärnivelet.

Inga förändringar. Normala armbågsleder.

No changes. Normal elbows.

 

1

Lievät muutokset. Yleensä pienet artroosimuutokset ensiksi

sulkijalisäkkeen yläpinnassa (2 mm vahvuuteen saakka).

Lindriga förändringar. Små degenerativa ledförändringar (arthros) ses

först som små pålagringar på processus anconeus (storleksgrad upp till 2

mm).

Mild changes. Minimal osteophyte formation (less than 2 mm in any direction).

 

2

Kohtalaiset muutokset. Ed. mainittuja muutoksia 5 mm saakka ja/tai

muutoksia värttinäluun nivelosassa, koronoidi lisäkkeessä ja/tai lievää

epämuodostusta.

Måttliga förändringar. Pålagringar på proc. anconeus 2-5 mm och/eller

förändrin gar i radius och ulnas proximala ledyta, proc. coronoidaeus

medialis och/eller lindrig deformitet av leden.

Moderate changes. Moderate osteophyte formation (2-5 mm)

 

3

Voimakkaat muutokset. Edellistä ylittävät rappeutumismuutokset; voimakas

nivelten epämuodostus.

Stora förändringar. Svårare degenerativa förändringar än i grad 2; stark

deformation av leden.

Severe changes. Severe osteophyte formation (more than 5 mm). 

 ___________________________________________________________________________

PANOSTEIITTI = kasvukipusairaus

 

Panosteiitti on yksi nykypäivänä yleisimmistä nuoria saksanpaimenkoiria vaivaavista sairauksista. Sairaus on siitä kiitollinen, että sen ennuste on erittäin hyvä: nopean kasvukauden mentyä ohitse, oireet useimmiten jäävät pois.

Panosteiitin oireina ovat ontuminen ja raajan kosketusarkuus: sairaus alkaa yleensä jommastakummasta etujalasta. Sairautta tavataan yleensä 5-18kk vanhoilla koirilla, useimmiten nopean kasvukauden aikana. Rotuina tyypillisiä ovat saksanpaimenkoira, tanskandoggi, rottweiler, kultainennoutaja, labradorinnoutaja sekä bassetti. Oireita voi ilmetä muutamasta viikosta useisiin kuukausiin, jopa vuoden.

Diagnosointi

Usein panosteiitin diagnosointi on hankalaa, koska luissa näkyvät tihentymämuutokset voivat olla hyvinkin pieniä. Panosteiittia epäiltäessä onkin erittäin tärkeää tutkia koira muiden, vakavampien luustosairauksien varalta ja aristava raaja tulee kuvata kokonaisuudessaan. Samanlaista ontumista ja arkuutta voi mm. aiheuttaa lonkkaniveldysplasia (HD), kyynärniveldysplasia (ED), osteokondroosi (OD) nivelissä ( esim. olka-, kyynär-, lonkka- tai polvinivelet) sekä erilaiset onnettomuudet.

Kun muiden luustomuutosten mahdollisuus on selvitetty tai putkiluista löytyy panosteiitista kertovia luutihentymiä, voidaan vaiva diagnosoida panosteiitiksi. Tyypillisimmät luut joissa panosteiittimuutoksia tavataan ovat putkiluita: värttinä- ja kyynärluu, olkaluu sekä reisi- ja sääriluu. Joskus panosteiittimuutoksia tavataan myös ranneluissa sekä lonkkaluussa. 

Hoito

Hoitokeinoja panosteiittiin ei oikeastaan ole, se on sairaus joka kulkee tietyn yksilöllisen kaavan lävitse ja parantuu itsestään. Oireita voidaan lievittää levolla sekä kipulääkkeillä. Mikäli oireet kestävät pitkään, olisi hyvä alkaa liikuttamaan koiraa jonkin verran: panosteiitin iskiessä on koiralla yleensä kiihkein kasvukausi käynnissä ja sen lihasten ja nivelten tulisi pysyä hyvässä kunnossa.

Syy epäselvä

Syitä panosteiittiin on spekuloitu olevan useita, mitä todennäköisimmin sitä ei aiheuta yksi tietty asia, vaan se on monen tekijän summa. Ensimmäisiä panosteiittitapauksia raportoitiin jo 1950-luvulla ja sairaus on tunnettu maailmanlaajuisesti. Mitään varmaa aiheuttajaa ei sairaudelle ole löydetty, vaikka sitä on tutkittu aikojen saatossa useita kertoja.

Panosteiitin syiksi on epäilty:
• bakteeritulehdus
• virusperäinen tulehdus
• perinnöllinen taipumus
• korkea proteiinipitoisuus ruoassa

Panosteiittiin liittyy usein kuume, nielutulehdus ja kohonneet veren valkosoluarvot. Tästä on esitetty päätelmiä että sairaus olisi bakteeriperäinen, mutta koska se vastaa hyvin huonosti antibiootteihin, ei bakteeritulehdus ole todennäköinen aiheuttaja. Teoriaa virusperäisestä sairaudesta tukee mm. tutkimukset joissa sairaan luun ydintä on siirretty toisen koiran terveeseen luuhun, on tämä luu myöskin osoittanut panosteiitin oireita.

Teoriaa sairauden perinnöllisyydestä tukee sen esiintyminen vain tietyissä roduissa ja sukulinjoissa. Sairaus liittyy luiden nopeaan kasvuun, joka omalta osaltaan on myös perinnöllistä, varmana ei pystytä tästäkään teoriasta sanomaan onko alttius vai itse sairaus perinnöllinen.

Korkeaa proteiinipitoisuutta ruokavaliossa on myös pidetty yhtenä syynä, tai ainakin sairauden pitkittäjänä. Kuitenkaan ruokinnalla ei ole saatu eroja aikaan koirien sairastuvuuteen, joten todennäköisesti koira sairastuu panosteiittiin ruokavaliosta riippumatta. Sairaan koiran sairauden ohimenoa voi yrittää nopeuttaa vähentämällä ruoan proteiinipitoisuutta (hillitsee kasvunopeutta), mutta todennäköisesti tämänkin apu koiran tilaan on vain marginaalinen.

Kun koira on tutkittu muiden sairauksien varalta ja sairaudeksi on diagnosoitu panosteiitti, voi omistaja oikeastaan huokaista helpoituksesta: sairaus on kyllä koiralle kivulias, mutta se on ohimenevä ja harvoin jättää mitään pysyviä muutoksia tai ongelmia.

____________________________________________________________________________

Pannus -> Saksanpaimenkoirien silmäsairaus (pdf)

Pannuksesta, ote kopioitu spk JTOsta::

Yksi DLA-geenialueen riskihaplotyyppi pannukselle on löydetty, ja testi sen selvittämiseksi oli saatavilla kesäkuuhun 2013 asti. Kyseinen haplotyyppi on toiseksi yleisin saksanpaimenkoirien DLA-haplotyypeistä (katso kappale 4.1.1), joten haplotyyppiä ei voida jättää kokonaan jalostuksen ulkopuolelle. Sairauden taustalla on varmasti useampia geenejä. Riskihaplotyypin esiintyminen homotsygoottina nosti sairastumisriskiä 8- kertaisesti. Terveyskyselyssä pannusta sairasti 2,8 % koirista.

 _____________________________________________________

Selkäsairauksia  pdf

- LTV , skl-LTV arvosteluperusteet

-Spondyloosi

 ______________________________________________________

PERIANAALIFISTELIA

https://www.koirangeenit.fi/projektit/tutkimusprojektit/autoimmuunisairaudet/perianaalifistelia/

Anaalifurunkuloosi on krooninen ja etenevä perianaalikudosten tulehdustila. Kivulias tauti ilmenee yhtenä tai useana peräaukon ihoon syntyvänä onkalona, joka voi kehittyä hyvinkin syväksi. Sairaus ilmenee peräaukon ympärillä ihossa, johon alkaa tulla ensin pienempiä ja sitten aina syvemmälle ja kauemmas ulottuvia onkaloita. Kun ne puhkeavat erittyy niiden sisältä usein vaaleaa, harmahtavaa nestettä, tapauskohtaisesti, myös verta, ruskehtavaa nestettä, sekä märkäeritteitä. Nämä onkalot voivat kasvaa jopa kymmenen sentin mittaisiksi ja ulottua esim. peräsuoleen ja rikkoa suolen seinämän aiheuttaen hankalasti hoidettavia fisteleitä suolen ja ihon välille. Peräaukon ympäristö on erittäin kipuherkkää aluetta. Ihon rikkoutuessa vähänkin, alkaa kierre, jossa uloste tahrii haavaista ihoa aiheuttaen lisääntyvää tulehdusta ja kipua. Ulostaminen on vaikeaa ja monet koirat kärsivätkin ummetuksesta, koska pyrkivät pidättämään ulostetta mahdollisimman kauan. Myös alhaalla roikkuva, leveätyvinen häntä edesauttaa tämän tulehduksen ylläpitoa.

Sairauden on epäilty olevan autoimmuunivälitteinen ja hoitoon käytetäänkin immunosupressiivisia lääkkeitä, eli lääkkeitä. jotka vähentävät omaa immuunivastetta. Perianaalifistelitutkimusta on tehty samaan aikaan sekä Englannissa että täällä Suomessa. Geenitutkimuksessa tunnistettiin äskettäin kytkös riskigeeniin koiran immunogeeneistä (major histocompatibility complex- (MHC) geenit), joka puoltaa sairauden oletettua immuunivälitteistä taustaa. Tunnistettu geenivariantti lisää koiran sairastumisriskiä 5-10-kertaisesti. Kyseessä ei ole kuitenkaan yhden geenin sairaus ja tutkimusryhmät pyrkivät tunnistamaan jatkotutkimuksissa muutkin sairauteen altistavat geenit.

________________________________________________________________

Lisää Saksanpaimenkoirien perinnöllisistä sairauksista SPK JTO pdf.